Hetkisen päästä käyn heittämässä tyttären kaupunkiin, ja takaisin ajaessa ihailen peltojen päälle nousevaa sumuharsoa. Sumulautat kelluvat ilmassa ja pikku hiljaa valtaavat isomman alan puidun viljapellon yllä. Taivaanrannan tummuessa ojanpenkan koiranputket korostuvat utuista taustaa vasten graafisen kauniina.
Raikas ulkoilma virkistää. Sisälle lämpimään tullessa mielessä käy jo kauden ensimmäisen kaakaokupposen keittäminen. Ehkäpä tänään kuitenkin pärjää ihan teemukin ja kynttilänvalon kanssa. Lämpöistä ja kotoista tunnelmaa luovat nekin.
Auringonkukissa on kyllä jotakin - jotakin kovin kaunista ja pysäyttävää. Tästä syystä meilläkin kasvaa pihalla joka ikinen vuosi oma, pieni auringonkukkakeidas - tai sellaiseksi mie ainakin haluan sitä nimittää. Harmi vaan, että tänä vuonna kasvoivat niin myöhään...
ReplyDeleteKauniit kuvat! <3
Tuntuvat olevan myöhässä tosiaan. Mietin muuten tuossa tänään juuri samaa: ensi kesänä täytyy kyntää pätkä niittyä tuosta tontin kulmalta, ja laittaa oma auringonkukkapelto tekeytymään :)
DeleteIhanat kuvat. Auringonkukan kelta tuo vielä kesän mieleen. Olen aamukävelyillä nauttinut sumuisasta, pehmeästä maisemasta.
ReplyDeleteSumuisia maisemia on kiva bongailla. Luonto saa syksynkin tuntumaan kivemmalle.
DeleteIhana auringonkukka! :)
ReplyDeleteAuringonkukkapelto on jotenkin epätodellinen :) Se on niin "too much"... hyvässä mielessä kuitenkin!
DeleteIhana fiilistelypostaus :) Mäkin haluaisin löytää auringonkukkapellon kuvailtavaksi!
ReplyDeleteKyllä nämä auringonkukkapellot kieltämättä pään kääntää suomalaisen luonnon keskellä. Täytyy kyllä harkita omankin pihan reunaan rikkaruohoniityn tilalle.
DeleteMeidän kaksi auringonkukkaa ovat vielä nupussa. Mahtavatkohan edes ehtiä kukkia. Sumuiset aamut ovat olleet kauniita. Olen suunnitellut sumukuvausretkeä. Vielä en ole saanut aikaiseksi.
ReplyDeleteSumuiset maisemat ovat kiehtovia :)
DeleteAurinkokukatkin ovat ilmeisesti "huonon" kesän takia niin myöhäisessä, että mahtavatko kaikki ehtiä kukkiakaan.