Luovutan

Joo, mä luovutan. Annetaan nyt vaan olla, ja otetaan ehtoo arkisten rutiinien ja haasteiden tuoksinasta. Antaa sykyn tulla, antaa kukkien kuihtua. Nautitaan hämyisistä illoista ja häipyvistä valonsäteistä.

Pysähtymisen vastapainoksi saa aina jotain. Lipuvia ajatuksia, hengähdystuokion, aikaa luonnossa, sumuisia aamuhetkiä, kirpeitä iltoja sekä yhteyden luovuuteen. Aina ei tarvitse olla sitäkään. On vain tämä hetki. Juuri tässä. Ja minä olen tismalleen sen hetken keskipisteessä.



8 comments

  1. Ihanan sumuisia kuvia! :) Välillä tosiaan on hyvä vain pysähtyä ja olla, nähdä utuisen syksyn kauneus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sumuista tykkään, ja luonnon kauneudesta, mutta en varsinaisesti syksystä. Pimeys...

      Delete
  2. Kauniita kuvia! Syksy on mielestäni ihana vuodenaika. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos :) Luonto on kuvauskohteista jatkuvan inspiraation lähde. Muuten mulle tämä syksy ja valuminen pimeään vuodenaikaan on haastavaa.

      Delete
  3. Upeita kuvia! Näissä on sellainen pysähynyt fiilis, kuten tekstissäsikin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos :) Pysähtyneeltä tämä tuntuukin (olotila) vaikka elämä ja arki vyöryy ohitse kuin jättimäinen graniittilohkare :D

      Delete
  4. Välillä on hyvä vaan pysähtyä - hienosti vangitsit sen fiiliksen kuviinkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehdottomasti loman tarpeessa :) Ja pääsisi aidosti pysähtymään. Noh, lokakuussa on luvassa niin inspiroivia rientoja, että latautuuhan se mieli niinkin!

      Delete