Joo, mä luovutan. Annetaan nyt vaan olla, ja otetaan ehtoo arkisten rutiinien ja haasteiden tuoksinasta. Antaa sykyn tulla, antaa kukkien kuihtua. Nautitaan hämyisistä illoista ja häipyvistä valonsäteistä.
Pysähtymisen vastapainoksi saa aina jotain. Lipuvia ajatuksia, hengähdystuokion, aikaa luonnossa, sumuisia aamuhetkiä, kirpeitä iltoja sekä yhteyden luovuuteen. Aina ei tarvitse olla sitäkään. On vain tämä hetki. Juuri tässä. Ja minä olen tismalleen sen hetken keskipisteessä.
Luovutan
22.9.17
Labels:
ajatukset,
arki,
luonto,
luontokuvaus,
luovuus,
oma elämä,
syksy,
treanfi,
valokuvaus
loading..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Ihanan sumuisia kuvia! :) Välillä tosiaan on hyvä vain pysähtyä ja olla, nähdä utuisen syksyn kauneus.
ReplyDeleteSumuista tykkään, ja luonnon kauneudesta, mutta en varsinaisesti syksystä. Pimeys...
DeleteKauniita kuvia! Syksy on mielestäni ihana vuodenaika. :)
ReplyDeleteKiitos :) Luonto on kuvauskohteista jatkuvan inspiraation lähde. Muuten mulle tämä syksy ja valuminen pimeään vuodenaikaan on haastavaa.
DeleteUpeita kuvia! Näissä on sellainen pysähynyt fiilis, kuten tekstissäsikin :)
ReplyDeleteKiitos :) Pysähtyneeltä tämä tuntuukin (olotila) vaikka elämä ja arki vyöryy ohitse kuin jättimäinen graniittilohkare :D
DeleteVälillä on hyvä vaan pysähtyä - hienosti vangitsit sen fiiliksen kuviinkin.
ReplyDeleteEhdottomasti loman tarpeessa :) Ja pääsisi aidosti pysähtymään. Noh, lokakuussa on luvassa niin inspiroivia rientoja, että latautuuhan se mieli niinkin!
Delete