Trean sisustusblogi

Retro sohva rantautui olohuoneeseemme, ja melkein samalla oven avauksella sisään pääsi livahtamaan myös pikkujoulu. Vaikka pidän kovasti myös raikkaista perusväreistä, nykyiseen kotiimme on päätynyt myös runsaasti murrettuja sävyjä. Tämä lienee ainakin osittain olohuoneessa näkösällä olevan hirsiseinän vaikutusta. Tummunut hirsi on viekoitellut kaverikseen myös muita murrettuja sävyjä, kuten sohvista löytyvää keltaista ja sammaleenvihreää.

Sohvia olohuoneessamme on tätä nykyään oikein kolme kappaletta, kun en ole vielä osannut päättää mikä näistä sankareista laittaisi "etsitään uutta kotia" ilmoituksen some-kirpparille. Saa nähdä miten käy siinä vaiheessa kun joulukuusi koittaa vielä mahtua ovesta sisään. Sohvapaljous toki mahdollistaa rentojen lueskelu- ja elokuvahetkien suunnittelun tositarkoituksella. Mahtuisi tuohon toki jokunen kyläilijäkin pötköttelemään.

Ei tässä auta kuin kylvää kausivaloja joka nurkkaan suurin piirtein Amerikan malliin, ja poltella laatikollinen kynttilöitä viikossa. Onneksi joulun odottelu ja tulevat pyhät katkaisevat tämän kaamoksen kamelinselän, ja yhtäkkiä taas tammikuussa auringonvalo pääsee yllättämään. Toivossa on hyvä elää.

Itse asiassa toissa päivänä innostuikin ottamaan nämä olohuonekuvat auringonsäteiden saattelemana. Hetkisen kultainen valo raikasti nurkat ja sai peilin kultaiset kehykset hehkumaan. Sitten olikin taas pimeää.

PS. Peräkammarin puolella siintelee myös projekti: tapettia on seinässä nyt yksi rulla. Jatkoa odotellessa (eli koska käteni tarttuvat jälleen liisterisutiin kameran sijasta)!

Joskus on aika rakentaa. Tarttua toimeen, vasaraan, porakoneeseen ja ruuvariin. Jallittaa putkimiestä ja suunnitella kylpyhuone, koota keittiönkaapit ja maalata seinät. Tälläistä täällä tuli tehtyä kahdeksan vuotta sitten.

Toisinaan on puolestaan aika hyvästellä entinen ja lähteä kohti uutta. Katsella vielä hetki pitkään savimaalin harmaata seinäpintaa, huomata ajanhammas, siivota menneisyyttä ja pakata tavarat.

Olohuoneen vihreältä sohvalta näkee keittiöön. Katse viivähtää tutuissa näkymissä. Välttelee kuitenkin banaanilaatikoiden pinoa. Odottavia, vaativia. Kohta niihin on tarkoitus pieni elämä pakata.

Elämä vie, elämä tuo. Joskus sitä saattaa olla apina, jonka kynttilä palaa vähintäänkin kummastakin päästä, ja lopputulos on mitä on. Mikä osuus elämässä ja tapahtumissa on sattumalla? Mihin voi vaikuttaa itse toimillaan? Kunnianhimoiset mietelauseet kannustavat uskomaan, että ajatuksien voimalla on vaikutus tapahtumaketjuihin. "You attract what you think and you receive what you believe". Itse olen epäileväinen näihin ajatuksen luomiin energioihin ja tilanteisiin. Ainakin monissa tapauksissa olisi aika julmaa sanoa, että esimerkiksi vakava sairaus olisi "saat, mitä tilaat" tyylisesti omien ajatusten voimalla itseaiheutettua.

Kannustavat mietelauseet ja voimaannuttavat tekstit toimivat kaiketi tilanteissa, joissa kaipaa lisää tahdonvoimaa, tsemppausta tai muistutusta itselleen tärkeistä asioista. Minun huumorintajulla mieleen tulee suosikki voimalausetta kysyttyessä pikemminkin jotain surkuhupaisaa kuten "ehkä otin, ehkä en". Ainakaan tuossa tapauksessa ei tule hirveästi maalailtua ruusunpunaisia odotuksia taikka lupauksia maailmankaikkeudelle.

Kiva kynttilänjalka löytyi Indiskan valikoimasta. Jostain syystä yksi kynttilöistä lusahti näyttävästi muiden vielä palaessa rivissä mallikkaasti. Oliko tuo kynttilä se kuuluisa maanantai-kappale vai halusiko universumi viestittää jotain astetta tärkeämpää minulle? Veikkaisin, että ainoa konkreettinen muistutus tässä oli paloturvallisuus. Polta kynttilöitä vain valvotusti*!

*Tai itse asiassa kynttilöitähän ei saisi edes juurikaan poltella pienhiukkaspäästöjen vuoksi. Itse poltan mielummin kynttiöitä kuin tupakkia, joten...

Pienet valokuvaustuokiot arkisten askareiden lomassa ruokkivat luovuutta ja tuovat kaivatun paussin töihin sekä rutiineihin. Nautin pienistä hetkistä ja yksityiskohdista niin luonnossa, tapahtumissa kuin kotosallakin. Oma kotimme ei ole erityisen stailattu tai harkitusti sisustettu. Kirppislöydöt, hankinnat kymmenien vuosien takaa ja satunnaiset uudemmat sisustuspäivitykset muodostavat kotimme tunnelman. Itse pidän sekametelisisustusta kotoisana, mutta ihailen samalla myös muunlaisia koteja ja tyylejä. Pääasiahan on, että itse viihtyy omissa nurkissaan, jos nyt sisustuksesta edes sen kummemmin perustaa. Minulle kodin viihtyvyys on kyllä tärkeä asia.

Kodin näkymiä on tullut muutaman viime viikon aikana silmäiltyä ehkä hivenen tarkemmin ja viipyillen. Toisaalta kuvakulmia on tarkastellut ikään kuin ulkopuolisin silmin ja hieman kriittisestikin (sotkua, sotkua). Elämisen jäljet kyllä näkyvät. Tuossa oli työpöytäni aiemmin, ja seinään on jäänyt töhryä. Tyttärien huoneissa on ollut seinällä milloin hyllyä, julisteita tai valokuvia. Proppaukset ja nastan reiät olisi hyvä tasoittaa ja telata päälle tuoreella maalilla. Keittiössä pitäisi siivota oikein perinpohjaisesti ja pihamaallakin keksisin monta tekemistä odottavaa projektin alkua.

Nämä kaikki saavat kuitenkin nyt odottaa. Imuri kyllä hurisee harva se päivä, ja oikein innostuttuani teen vaikka kuorman kyytiin kierrätyspisteelle. Ilmassa on muutenkin hieman odottava sävy. Odotellaan, odotellaan. Saapa nähdä mitä tästäkin syntyy.

Joko odotellaan muuten myös joulua?

Vanha antiikkikaappi ei johda Narniaan. Harmi. Ehkä. Kaappi kuitenkin säilöö onnistuneesti arkistoituja papereita, valokuvia ja asusteita. Säilytyssysteemit ovat tällä hetkellä vielä vähän vaiheessa makuuhuoneessani, mutta jahka oikein kunnon mylläys on kaappien sisuksissa käyty, niin eiköhän se säilytyslogiikka saada huoneen parin mööbelin välille kehkeytymään.

Vanha kaappi on kirppislöytö. Ei ihan halpa sellainen kuitenkaan, mutta kaunis kaluste veti puoleensa, ja extra pisteet tulivat vielä kaapin hyvästä kunnosta. Joku aiempi omistaja on nähnyt suuren vaivan ja putsannut kaapin vanhat maalit ihan puupinnalle asti. Pienen pienistä maalijäämistä päätellen kaappi on alunperin ollut harmaanvihreä. Kiva sävy olisi sekin!

Kaappi on makuuhuoneen ainoa vanha esine (jos keski-ikäistä asukasta ei lasketa). Kaverina sillä on Ikean liukuovellinen vaatekaappi, jossa on henkaripuoli ja hyllykaappiosio. Muutenkin makuuhuoneen sisustus on sangen pelkistetty, eikä kalusteitakaan ole hirveästi huoneeseen ahdettu.

Puolella silmällä olen seuraillut ehtiessäni, josko löytäisin jotkut kivat härpäkkeet sängyn päädyksi. Ajatuksissa on ehkä messinkinen päätykappale, mutta saapi nähdä mihin tuo nyt kallistuu. Itsekin voisi askarrella jotain hassua kuormalavoista tai vanerilevystä. Tai sitten sitä voi jatkaa majailua lattianrajassa joustinpatjoilla. Ainakin niin kauan kun sängystä nouseminen (kirjaimellisesti) ei ota kunnon päälle.

PS. Olen testaillut petivaatteina Käinby 1925 Heaven Linen pellavatekstiilejä. Tämä suomalainen brändi on kehitellyt pellavalinjastonsa pehmeästä kivipestystä pellavasta, joten käyttökokemus on erittäin mukava. Itse olen ainakin tykästynyt Heaven Linen pussilakanoihin ja tyynyliinoihin.

Savimaalisuti vieraili myös omassa pikkuruisessa makuuhuoneessani. Biofarben -merkkisestä savimaalista oli jäljellä hieman sävyttämätöntä valkoista, jo valmiiksi sävytettyä harmaata sekä erillisistä sävypulloissa vihreää että mustaa. Tällä kombolla syntyi aika hyvän sävyistä harmaata juuri sen verran, että noin 10 neliöisen huoneen (korkeus 250 cm) seinät saivat uuden sävyn suoraan tapetin päälle.

Kodissamme toteutettiin jo aiemmin yksi savimaaliprojekti. Tällöin tyttären huoneessa olleet Boråsin tapetit vedettiin suoraan yli savimaalilla. Omassa huoneessani oli Laura Ashleyn malliston tapetit, jotka käyttäytyivät hieman huonommin savimaalin alustana, eli märkä maali pääsi muutamassa kohdassa irroittamaan tapetin ohuen kuviopinnan. Repsottamaan lähtenyt kuviopinta piti sitten repäistä kunnolla pois isona palkeenkielenä, ja alta paljastunut paperikassin ruskea karheampi kerros sutaista vielä uudestaan savimaalilla päälle. Muutamassa kohdassa myös tapetin saumakohta nousi hieman irti, mutta onneksi suurimmaksi osaksi vetäytyi maalin kuivuessa takaisin tasaisemmaksi.

Maalauspäiväksi sattui omalle kohdalle vielä aika jymäkkä migreeni, joten täytyy todeta, että maalarin maalauskäsi oli hieman vielä normaalia huolettomampi. Nopeasti kuivuva ja paksuhko savimaali synnyttää muutenkin rouheampaan makuun sopivaa lopputulosta, joten yksi migreeni ei nyt venettä varsinaisesti kaatanut, eli valmis seinäpinta on ennakko-odotuksen mukainen. Omaan silmääni seinät ovat sangen kivat, vaikka "vapaapäiviä" valmiissa pinnassa on hitusen verran havaittavissa. Pääseepä muutamasta kohdasta toteamaan huoneen seinäpinnan historiaa.

Savimaalilla uudistettuun makuuhuoneeseen mahtuu yksi liukuovellinen vaatekaappi, 160 cm leveä runkopatja, joka tällä hetkellä on ilman päätyä taikka jalkoja, sekä vanha puinen kaappi. Näiden lisäksi huoneessa on puulaatikko yöpöytänä, lukuvalo seinällä, säilytyskori ja pari koukkua koruille.

Kokonaisuus on siis aika simppeli, ja itse koen, että harmaa yhtenäinen savimaalilla toteuttu seinäpinta on kivempi kuin aiemmat kukkakuvioiset tapetit. Uni tulee silmää ainakin aika helposti, joten makuuhuoneen vaatimukset ovat milteinpä näin täytetyt.

Valo, ilo, energia. Auringonvalolla on kertakaikkisen energisoiva ja akkuja lataava vaikutus varsinkin näin syksyn tullen. Kun peräjälkeen osuu useampi sateinen ja synkkä päivä, niin erityisen ihanalta tuntuu herätä auringon kutkutteluun. Kotonakin alkaa heti katsella nurkkia sillä silmällä: pitäisikö vaihtaa pari tuoretta kukkaa maljakkoon, ja kenties vaihtaa muutama tyynynpäällinen ja pöyhiä sohvaa?

Valo nostaa värisävyt loistoonsa, ja kameran takaa kurkisteltunakin koti näyttää kivemmalle. Samalla tekee mieli vähän testailla kamera-asetuksia, ja googlata ohjeita kuvankäsittelyn värimäärityksiin. Pahus, kun olisi muistanut laittaa ensin raw-asetuksen päälle kameraan, niin olisi voinut tehdä vähän vaativimpiakin kuvakokeiluja. Mutta ehkä joku toinen kerta. Kameran kanssa höpöilyyn saisi kyllä aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon. Onneksi on myös kivoja kuvakursseja tarjolla, ja jälleen syksyn aikana meinaan osallistua ainakaan muutamaan kiintoisaan workshopiin, joista jää aina muutama niksi tai vinkki talteen.

Reipasta uutta viikkoa!