On siis kevät (vihdoin)

Huhtikuun puoleen väliin asti saimme odotella kevään todellista tulemista. Nyt vihdoin lumen syvyys alkaa laskea sen verran matalalle, että kotimme terassin portaatkin ovat tulleet esille. Talven lumitöiden myötä muodostuneet lumihuiput odottavat vielä lisää lämpöisiä päiviä, mutta eiköhän nuokin tuosta pikkuhiljaa ala sulamaan.

Pihamaan vapautuessa lumivaipan alta tulee kurkisteltua kukkapenkkien ensimmäisiä elonmerkkejä ja kerätä istutuslaatikoista kuivuneita oksia ja lehtiä pois. Haravan pääsee varmaan ottamaan esille jo ensi viikolla. Toivonpa tosiaan, että kesällä voimat riittävät pihamaan rakenteluun ainakin jollain kulmalla. Tekemistä kyllä riittää!

Nyt pääsiäisen pyhinä olen lepäillyt, viettänyt aikaa perheen seurassa ja kyläillyt ystävällä. Lankalauantaille sattuivat myös syntymäpäiväni. Esikoinen lupasi leipoa minulle kakun, ja upean sellaisen hän toteuttikin. Nuorimmainen viipyi täällä Loviisassa seuranani pääsiäisen yli, mutta on juuri tekemässä lähtöä takaisin pääkaupunkiseudulle kouluviikon alkaessa jälleen huomenna. Jäämme koirasen kanssa tänne pitämään taloa pystyssä taas kaksin.

Aurinkoa viikkoosi!