Trean sisustusblogi

Asuntomessut 2020 toivottavat vieraat tervetulleiksi 3.8. maanantaista alkaen. Huomaa, että tänä vuonna liput ostetaan netistä, ja lippuun valitaan ajankohta, jolloin messuille suunnittelee tulevansa.

2.8.2020 sunnuntaina on vuorossa kesän toinen avoimet puutarhat -päivä täällä Loviisassa. Itse kävin kiertelemässä pihoja ja puutarhoja jo kertaalleen tälle kesää, mutta sunnuntaina voisi ottaa pienet uusinnat, tai käydä ainakin kahvittelemassa jollain kivalla kesäpihalla. Sunnuntaina pop up -kahveja tarjoilee useampikin pihapiiri. Tervetuloa siis Loviisaan!

Oma pihamme on vielä ihan mullin mallin, mutta vanhat istutukset ovat antaneet ihanasti kukkaloistoa koko alkukesän. Nyt vuorossa ovat vielä muutamat erilaiset hortensiat, ja niitä olen napannut maljakkoon viimeisten ruusujen kaveriksi.

Loppukesästä on vielä hyvin aikaa tehdä istutuksia ja muutoksia kukkapenkkeihin. Ensi kesänä meidänkin pihalla pääsemme sitten tositoimiin pihan viihtyvyyden osalta. Tänä kesänä syntyi jo uusittu sisäänkäynti terasseineen sekä vähintäänkin tilapäinen kukkapenkki, johon pelastin muuttuvan pihan alta perennat.

Hyvää loppuviikkoa! Meinasin huristella huomenna Tuusulaan Asuntomessujen pressipäivän merkeissä. Sieltä kerron siis kuulumisia seuraavaksi.

Ensimmäinen pieni kurkkaus meidän kotiimme tulee tässä. Pikkuhiljaa alkaa remontointi tuottaa tulosta, ja myös valmista pintaa on alkanut syntymään. Varsinainen huonekalujen ja tavaroiden asettelu on vielä ihan alkutekijöissään, tai väliaikaisten ratkaisujen varassa. Keittiötämme käytämme toki jo päivittäisessä elämässä, mutta suurin osa astioista on vielä autotallin puolella säilöttynä. Arkielämän perustarpeet ruoanlaiton suhteen muodostavat väliaikaisessa asunnossamme mukana olleet astiat. Kahden hengen taloutta näillä pyörittää ihan kivasti, mutta heti jos ruokapöydän ääreen rantautuu useampi henkilö, ovat astiat samantien kortilla.

Hankin keittiömme aiemman kodin tavoin IKEAsta. Nyt vanhan talon tunnelman mukaisesti keittiön ovien tyyli on myös perinteisempi. Aiemmassa hyvinkin modernissa kodissamme oli valkoiset sileät ovet ja harmaat tasot. Täällä remonttikohteessamme, jota myös kohta viimeistään myös kodiksi kutsutaan, ovien väriksi päätyi harmaa, ja tasot ovat puolestaan valkoiset. Tasot olisivat hyvin voineet olla myös esimerkiksi täyspuuta ja sävy sen mukaisesti jotain tammen tai pöykin väliltä.

Seinäpinnoissa keittiössämme on rennolla kädellä työstetty saneerauslaastipinta. Roiskekorkeudelle on laitettu yksinkertainen valkoinen laatta. Laatoituksen ilme olisi ollut hieman graafisempi, jos saumausaineeseen olisi valittu tummempi sävy. Itse pidän myös tästä valkoisen laatan ja sauman yhdistelmästä.

Vanhan talon tunnelmaan sopii mielestäni myös posliiniallas ja hana, jossa yhdistyy teräs sekä posliini. Näin alunperin tämän hanamallin Musta maalaistalo -blogin instapostauksessa, ja otin mallin heti muistiin mahdollista omaan tulevaa remonttia ajatellen. Tyylin viimeistelevät niin ikään posliiniset vetimet, joista suurin osa on nuppimallisia.

Tällä hetkellä meillä on keittiön vesipisteen vierustalla perus valkoinen tikashyllykkö, mutta tuon nurkkauksen järjestän vielä toisella tavalla. Meillä on muutenkin tavoitteena jossain vaiheessa palauttaa muutama tulisija taloon. Sitä ennen tulee joskus aiemmin katkotut piiput palauttaa toimintakuntoiseksi.

Remontti meillä siis jatkuu edelleen. Valmistuminen on jo aika lähellä, mutta vielä noita ponnisteluja on luvassa. Välillä on pitänyt kuitenkin huilata ja tehdä pieniä kivoja kesäretkiä. Remontti ei tuosta kuitenkaan karkaa mihinkään.

Loviisan alueelta löytyy lukuisia kartanoita. Näistä yksi on entisen Pernajan kunnan pohjoisosassa sijaitseva Malmgård. Nykyisen kartanorakennuksen historia ulottuu aina 1800-luvulle. Jo sitä ennenkin Malmgårdissa sijaitsi vanhempi kartanorakennus (1600-luvulta lähtien), joka purettiin samalla kun uudempi versio oli rakenteilla.

Malmgårdin tiluksilla viljellään luonnonmukaisesti, ja sortimentista löytyy myös perinneviljoja kuten spelttiä ja emmervehnää. Oman maan antimia jalostetaan edelleen lopputuotteiksi, ja niitä voi vierailija ostaa itselleen kartanopuodista. Malmgårdin panimo toimii niin ikään kartanon tiluksilla. Panimon tuotteita löytyy kartanopuodin ja pubin lisäksi myös melko kattavasti ympäri Suomen isoimmista marketeista.

Itse kartanoon pääsee tutustumaan ennakkoon varattavan kartanokierroksen merkeissä. Tälläiselle kartanokierrokselle suuntasimme eilen. Kartanon tilukset ovat jo itsessään osa kaunista suomalaista perinnemaisemaa punaisine tiili- ja puurakennuksineen. Hollantilaista uusrenesanssia edustava päärakennus on puolestaan kooltaan melkoisen hulppea, ja sitä ympäröi vehreä puistoalue.

Kartanon sisustus on laitettu alunperin kerralla uusiksi, eli aiemmasta puretusta empiretyylisestä kartanosta ei uutuuttaan hohtavaan rakennukseen kannettu irtaimistoa. Kalusteita, koriste-esineitä ja esimerkiksi valaisimia hankittiin Italiasta. Alkuperäiset 1800-luvun lopun sisustushankinnat palvelevat edelleen mitä suurimmilta osin kartanon asukkaita. Jokainen sukupolvi on toki kartanoon tuonut oman pienen lisänsä taidehankintojen ja sisustuksen ehostamisen merkeissä, mutta kartanossa on säilynyt erinomaisesti myös tuo alkuperäinen tyyli.

Malmgårdin kartanon kattomaalaukset on suunnitellut Salomo Wuorio. Ne ovat edelleen upeassa kunnossa, ja todella näyttävät kauniine sävyineen. Kartanossa on nähtävillä myös runsaasti taidetta ja historian havinaa Creutzin suvun vaiheista.

Kartanokierroksella isäntänä toiminut Henrik Creutz kertoili monta hauskaa tarinaa kartanon vaiheista. Niitä pääset halutessasi myös sinä kuuntelemaan varaamalla paikan kesän kartanokierrokselle.

Kuvasarjassa piipahdamme kartanon tiluksilla ja kurkistamme kartanon suureen saliin, jossa kuvaaminen oli luvallista.

Suunnittelimme ystävysten kanssa viime viikolla reissua Hankoon ja Bengtskärin majakalle. Pohtiessamme matkan yksityiskohtia päädyimme ajamaan ensin Loviisasta Mustion linnaan yöpymismielessä. Meistä kolmesta kukaan ei ollut paikassa aiemmin vieraillut, joten päätimme lähteä matkaan hyvissä ajoin, jotta ehdimme tutustua Mustion hienoon alueeseen. Ajatuksissa oli myös käydä syömässä alueelta löytyvässä Slottskrogen -ravintolassa.

Ensi näkemältä Mustion linnan puistoalueet ihastuttivat kauneudellaan. Itse ihastelin kovin paikan jättimäisiä vanhoja tammia ja muitakin vanhoja puita. Esimerkiksi rannan lepät olivat myös huikean suurikokoisia. Laajat puistoalueet tarjosivat mukavaa nähtävää myös muiden istutusten ja patsaiden muodossa.

Linnan rakennuskanta on pääosin hotellikäytössä. Vanhoista rakennuksista löytyy myös kokoustilaa, kesäteatteri, ravintola ja itse päärakennus toimii tätä nykyään museona. Se ei ollut enää avoinna meidän saapuessa paikalle, mutta täytyy tutustua myös museoon joskus myöhemmin uuden vieraillun merkeissä. Mietimme palaavamme paikalle kesällä '21 ainakin kesäteatterin merkeissä.

Slottskrogen -ravintolassa illastimme pidemmän kaavan mukaan. Tarjolla oli muutama erilainen menu, ja itse valitsin kasvisversion. Menu toimi mainiosti. Raaka-aineet oli hankittu pääsääntöisesti lähituottajilta. Pääruokana tarjoiltu fenkoli varsinkin toimi erinomaisesti.

Illallisen jälkeen oli mukava kierrellä vielä kerran patsaspuistoa ja rannan jännittäviä polkuja. Illan hämärtyessä ilmassa oli havaittavissa kesäyön taikaa.

Minulla on ollut toiveissa vierailu Bengtskärin majakalla jo vuosia. Olen haaveillut myös yöpymisestä Bengtskärillä, mutta tällä kertaa vain päiväretki oli mahdollinen. Reittialuksemme startatessa Hangon satamasta kohti Bengtskäriä pilvinen taivas enteili sateen mahdollisuutta, mutta retkemme käynnistyi raikkaasta meri-ilmastosta nauttien aluksen kannella.

Hieman vilpoinen kesäsää oli mitä mainioin saarella vierailulle. Kiertelimme ensin hyvän aikaa saaren sileiksi hioutuneita rantakallioita ja kuuntelimme meren pauhua. Mielessä oli helppo kuvitella aiempien majakanvartioiden perheiden eloa saarella. Rantakallioiden poukamat tarjoavat mahtavia piilopaikkoja ja pieniä lampia vesileikkeihin. Alati muuttuva meri on myös kaunis katsella ainakin näin turistin näkökulmasta. Myrskysäällä saaressa on varmasti aivan eri tunnelma, mutta saaren suojista pauhaavaa merta voisi olla mukava seurailla. Toisaalta voisi olla aika maagista sattua paikalle tyynen kelin aikaa tai vaikka syksyllä pikku pakkasilla tähtitaivaan alla.

Saaren kiertelyn jälkeen istahdimme hetkeksi majakan kahvilaan, ja keräsimme voimia majakan torniin kiipeämiseksi. Rappu kerrallaan kapuaminen sitten alkoikin. Kerros kerrokselta rantakallioilla kävelevät ihmiset ja rakennukset alapuolella kävivät yhä pienemmiksi. 52 metrin korkeudelta merimaisimia oli kiva kurkistella hetkinen, ja aloittaa sitten paluu alempiin kerroksiin.

Yksi majakan tiloista oli sisustuttu majakanvartian asunnon tyyliin. Samassa tilassa oli myös saaren oma kappeli. Vanhanajan tunnelmat ovat hienosti säilyneet näytille nykyisille sukupolville majakan dramaattisesta historiasta huolimatta. Bengtskär jäi myös vuosiksi tyhjilleen majakan automatisoinnin jälkeen, mutta onneksi kauniin majakan rappeutumiseen vihdoin tartuttiin vuonna 1992, kun Turun Yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen organisoimana kunnostustoimet käynnistyivät.

Tänä päivänä Bengtskär on suosittu vierailukohde. Saaren erikoisuus on myös alkukesän Haahkojen pesintä. Majakalle oli tämän kesän (2020) saldoksi tallennettu yli 400 Haahkan pesää. Rantaheinikossa olikin erittäin tiheästi pesien merkkejä vielä jäljellä, vaikka pesintä näyttikin jo oleman tältä erää ohi.

Reittialuksen suunnatessa takaisin kohti Hankoa sadekuuro vihdoin saavutti meidät. Bengtskärin pikku hiljaa pienentyessä horisonttiin mielessä säilyi haave palata vielä joskus ihan yöpymisenkin merkeissä saarelle.

PS. Rantakalliolla köllötteli hylje ja näytti ottavan pienet päiviunet auringon lämmittäessä pilvien raosta. En ole aiemmin hyljettä nähnytkään, joten tuo oli myös hauska kokea saarella. Hylkeestä en muistanut kuvaa tehdä tätä postausta varten.

Kesä yllätti suomalaiset, ja mukavasti yllättikin. Taannoisista helteisistä päivistä nautin minäkin remonttipuuhien ohessa. Olipa mukava pitää kahvipaussia pihamaalla tai pyöräillä tauon merkeissä merenrantaan lounastelemaan sekä nauttimaan paikallisen kahvilan tuoreista vohveleista.

Näin remonttipuuhien yhä jatkuessa kolmatta kuukautta on muu elämä ollut hieman sivussa. Remontin priorisointi sopii kyllä luonteelleni, sillä haluan saada valmista mahdollisemman nopeasti. Motivaation lähteenä on myös mahdolliset tulevat kesäjuhlat kotosalla. Syytä juhlaan on tietysti aina, mutta tänä vuonna meille on päässyt kertymään juhlien aiheiksi yhdet valmistujaiset, minun tasavuosisynttärini, lapsenlapsen syntymä ja tietysti sitten kirsikkana kakun päällä myös tämän nykyisen kodin tupaantulijaiset.

Kohta puoleen pääsen myös sisustamaan kotiamme pahimpien remonttipölyjen laskeuduttua. Sitä onkin jo odotettu! On myös kiva päästä ottamaan sisustuskuvia tänne blogiinkin, kunhan nyt nuo viimeiset suunnitellut remonttikuviot valmistuvat. Minulla on meneillään vielä maalaushommia, ja makuuhuoneeni odottaa myös tapetointia. Sitten sisäpuolen kunnostustoimet alkavat olemaan pulkassa. Haaveilen toki myös talon ulkoverhoilun uusimisen aloittamista. Ja listalta löytyy myös pihatöitä, ulkorakennusta, puutarhaa...

Kesän mittaan on saanut seurailla millaisia kasveja tuonne pihamaalle ilmestyy. Puutarhan viidakkomaisen olemuksen keskeltä on paljastunut mukaviakin yllätyksiä: täällä kasvaa esimerkiksi erilaisia pioneja, ruusuja, liljoja, jasmiketta, hortensiaa, syreenejä, raparperia, viinimarjoja, karviaisia ja omenaa. Näin vannoutuneena kukkaistyttönä olen mielissäni kerännyt kukkakimppuja oman pihan valikoimasta. Haasteensa on tuonut kyllä maljakon sijoittaminen esille kotosalla, kun ne vähäisetkin huonekalut joutuvat vähän väliä siirtymään remontin tieltä. Ja turha on varmaan mainittakaan tuota jatkuvaa remonttipölyä.

Nautitaan kesästä!

PS. Instagramin storyjen puolelta pääset halutessasi seuraamaan myös remonttini edistymistä!