Featured Slider

Hääkuvausta Vanajanlinnassa (Sony Alpha 9)

Kevään toisen valokuvauskurssin myötä pääsin ensi kertaa kokeilemaan Sony Alpha kameroita. Kyseessä on aika mukavan laatuiset peilittömät kamerat. Tällä hetkellä omat kamerat ovat Canonin mallistosta, ja vasta aika hiljattain sain hankittua ensimmäisen täysikennoisen kamerani. Kuvaan mielelläni 50 mm kiinteällä linssillä, mutta toki esimerkiksi tapahtumissa on kiva jos objektiivi tukee polttovälin säätämistä.

Sain workshop-päivään käyttööni Sonyn lippulaivamallin eli Alpha ysin. Välineistöstä valitsin tutun ja turvallisen 50 mm linssin (1.4), mutta ulkokuvauksissa olisin todellakin hyötynyt myös "zoomailusta". Hääkuvaus -workshopin tähtikuvaajamme Cristiano Ostinelli kuvaa muuten usein hääkohteissa jopa 12 mm linssillä, sillä hän haluaa tuoda hääkuvaan mukaan arkkitehtuuria tai upeaa hääpaikkaa ylipäänsäkin. Ostinellin omat hääkeikat kuvataan joko hänen kotijärvellään eli Comolla, tai sitten ympäri maailmaa hulppean kauniissa tai mielenkiintoisissa paikoissa.

Workshop päivän järjestävinä tahoina toimivat Sony Nordic ja kouvolalainen Foto Monza. Hääkuvaukselle tarjosi kauniit puitteet Hämeenlinnan kupeessa sijaitseva Vanajanlinna. Kuvasimme kahdessa innokkaassa porukassa sekä ulkosalla että sisätiloissa. Kuvattavina meillä oli hääpari ulkokuvauksessa sekä morsian sisäkuvauksen puolella. Kyseessä oli luonnollisesti ammattimallit, eikä todelliset häähumut.

Cristiano Ostinellin tunnusmerkkejä hääkuvauksessa on myös liehuvan pitkän hunnun hyödyntäminen. Huntu tai näyttävä mekkokangas tuo kuvaan liikettä sekä draamaa. Oikein hallittuna kuvista tulee mielenkiintoisia. Ostinelli pyrkii tietynlaiseen symmetriaan valokuvissaan, ja hän pitää itse erityisesti mustavalkokuvista. Asiakaskunta puolestaan taipuu hyvin usein värivalokuvien puoleen hänen mukaansa.

Mekin testailimme hunnun kanssa leikkimistä ulkokuvausten yhteydessä. Sonyn (A9) "auto focus" ominaisuus oli hyvin hyödyllinen tälläisissä hankalimissa tilanteissa, jossa tarkennus ilman automaattia olisi voinut olla haasteellinen. Tuulessa liehuva huntu olisi vaatinut tarkennukselta aika paljon, jos kamera ei olisi tuonut siihen apujaan. Sonyn kameranrungossa on kaiken lisäksi vakain, joka omalta osaltaan varmistaa kuvien laadukkuutta.

Workshopin jälkeen jäi kyllä himo noihin Sonyn kameroihin. Olenkin bongaillut hintatietoja eri verkkokaupoista ja liikkeistä. Kameramerkin vaihto ei rahamielessä ole kuitenkaan ihan pikku juttu. Toisaalta olisi myös kiva päästä testailemaan vielä vähän lisää Sonyjä, ja nimenomaan eri malleja tuon A9:n lisäksi.

Tule seuraamaan Instan puolella minun valokuvaustiliäni eli Lilla Lovisaa!


 

Valokuvakurssilta iloa & inspiraatiota

Tässä kevään mittaan olen käynyt oppimassa valokuvausta ja inspiroitumassa muiden kuvaajien seurasta kahteen otteeseen. Ensimmäinen valokuvaussessio oli täällä loviisanseudulla Maria Kalmi Photographyn -kuvakurssilla. Kameran manuaalisäätöjä on kiva välillä pohtia isommalla porukalla, ja kerrata asetuksia ohjatusti. Kurssihetkestä tuntuu aina jäävän joku uusi ajatus tai idea mieleen tulevia kuvaussessioita varten. Olen myös itse pitänyt kursseista, joissa osaanottajilla on hyvinkin erilaista taustaa ja osaamistasoa. Päivästä tulee yleensä sangen mielenkiintoinen ja inspiroiva.

Aiemmin taistelin ainakin jossain määrin valokuvien tarkkuuden kanssa. Välillä kuvissa on tietysti tarkoituskin olla utuisuutta tai epätarkkuutta, sanotaanko nyt vaikka taiteellisena vaikutelmana. Kuvaustilanteessa on tietysti ihanteellista jos tekniikka palvelee omaa näkemystä, eikä lopputulos jää vajaaksi sen vuoksi, että ei osannut jotain asetusta laittaa kohdilleen.

Nyt viime aikoina olen pelaillut enemmän kamerasäätöjen kanssa hakien juuri oikeanlaista tunnelmaa. Tummasävyisissä kuvissa on oma viehätyksensä, kunhan vain muistaa, että niissäkin se taika nimenomaan syntyy valon määrän hallinnalla. Erilaisiin lopputuloksiin pääsee hakemalla kameran sulkijan nopeuden, ISO herkkyyden ja kameran objektiivin aukon (f-luku) välistä kombinaatiota. Hyvinkin erilaisia tunnelmia taltioituu kuviksi testailemalla eri valotusaikoja sekä objektiivin aukon kokoa.

Keväinen valokuvauspäivämme sattui hieman viileähköön hetkeen. Kalmien hurmaava huvikumpu tiluksineen on kuitenkin inspiroiva ympäristö, jossa kivoja kuvauskulmia ja -kohteita löytyy jokaisella käynnillä. Vanha talo pihapiireineen sykähdyttää, ja saa unelmoimaan omasta vanhasta remonttikohteesta. Ehkä vielä joskus...



DIY: boheemi kukkakimppu

Meillä on tekeillä sisustusjulkaisu herttaselle. Mediaharjoittelija on tehnyt lehdelle taittoa sekä rakennetta. Julkaisusta uupuu vielä jonkin verran sisältöä, mutta kesäksi tuo lehti tulee olemaan valmiina.

Lehteä varten toteutin pienen "tee-se-itse" artikkelin, jossa valmistuu boheemi kukka-asetelma kukkaruukkuun. Alunperin tämän tekniikan opin Helmivillakon ja Petra Veikkolan kukka workshopissa. Ruukkuun asetetaan siis pala kanaverkkoa, joka tukee kasveja, ja mahdollistaa rehevän ja bohemin kimpun rakentelun. Itse kimppuun on tarkoitus tulla rouheutta ja elävyyttä. Kukkakaupan valikoima lisäksi kannattaa hyödyntää luonnonantimia puutarhasta, niityiltä ja metsiköistä.

Lehtiartikkelia varten kimppu syntyi isokokoiseen mustaan House Doctorin ruukkuun. Boheemit kukkakimput näyttävät kivoilta myös erilaisissa kirppisastioissa, kuten isoissa soppakulhoissa.

Kukka-asetelmaa varten napsin pihalta muutaman ruusunoksan, koristeomenaa sekä herukkaa. Kukkakaupasta valitsin hempeäsävyisiä ruusuja, pioneja, harsokukkaa sekä daaliaa. Isoon ruukkuun myös kasvien tuli olla melko pitkävartsia.

Oletko perinteisten "kurinalaisten" kimppujen ystävä vai sykkiikö sydämesi myös villimmille toteutuksille? Itse pidän monenlaisista kimpuista, ja arvostan floristien ammattitaitoa. On kuitenkin kiva päästää myös oma luovuus valloilleen. Kohta puoleen pääsee muutenkin kukkaistyttönä hyppelemään niityille ja keräilemään kauden kasveja maljakoihin.







































Unohdettu

Unohdetut ruusut rutistuvat keittiön kaapin päällä. Unohdettuja eivät ole ainostaan ruusut. Arkirytmiin ei ole mahtunut blogin päivitys, eikä oikein mikään muukaan palkkatöiden lisäksi. Sielua ovat hoitaneet kuitenkin ulkoillut kameran kanssa taikka ilman.

Nyt toiveissa on jo kiireen hellittäminen, ja ajan lohkaisu myös luovemmille hommille. Kesää odotellessa olisi tilausta myös pienille pintaremonttitehtäville ja tietysti myös pihamaan laittelulle.

Kiire on kirosana. Tilapäisenä ilmiönä se on jotakuinkin hyväksyttävissä, mutta elämäntapana, hmm, tyhmyyttä.



Kuvakierros joulukodeissa

Vaikka maisema onkin juuri nyt synkkä, märkä ja pimeä, tarjosivat Loviisan joulukodit kuitenkin lämmintä joulumieltä ja tunnelmaa kahden viikonlopun verran. Kokosin tähän postaukseen vielä hieman lisää kuvia joulukodeista. Aiemman postaukseni löydät täältä.

Pikku hiljaa pitäisi orientoitua myös oman kodin joulun suunnitteluun. Parin viikon (pikku) pyrähdys on enää jäljellä ennen joulun juhlintaa. Pieniä lahjahankintojakin minulla on mielessäni. Joulukuusen sekä joulunajan tarjottavien kanssa koitan olla tänä vuonna hieman viime vuotista aikaisemmin liikenteessä (ei puolta tuntia ennen kauppojen sulkeutumista). Tosin meillä asuu myös tyyppejä, jotka ovat miettineet näitä asioita hieman äitiään paremmin. Esikoinen näet valmisti jo lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikot pakastimeen. Tyttärestä polvi paranee. Kyynerpää? Olkanivel?

Mukavaa joulun odostusta!