Trean sisustusblogi

Syyskuun myötä sisustukseen hiipivät sadonkorjuun sävyt tavalla tai toisella. Omenavatien ja kerättyjen yrttien, marjojen, luumujen ja kesäkurpitsojen myötä keittiöön ovat tiensä löytäneet myös tylsät banaanikärpäset, mutta siitäkin huolimatta hedelmävadit ja viimeiset kesäkukat saavat loistaa keittiössä.

Viime viikonloppuna syksyisen keittiön piristykseksi ripoteltiin myös vaaleanpunaista flamingo-henkisten illanistujaisten myötä. Hyödynsin oma pihan satoa illan tarjottaviin, ja tietysti halusin myös kokeilla uusia reseptejä, vieraita kun oli tulossa. Tein esimerkiksi ricotta-kesäkurpitsa piirakan valmiista voitaikinasta ja puolukka-kinuski kahvikakun jälkiruokapöytään. Halusin myös kokeilla "omenadonitseja", mutta koska minulla ei ole näprääjägeeniä, ne vaihtuivat lennossa tarte tatin -tyylisiksi nurin päin paistetuiksi omenaherkuiksi. Viimeisimmistä Koti ja Keittiö -lehdestä löysin puolestaan ruotsalaisen lohen ohjeen, jossa raakojen lohifileiden päälle kaadetaan etikkainen mausteliemi kuumana, ja annetaan kypsyä huoneenlämmössä ensin puolisen tuntia, jonka jälkeen kala liemineen nostetaan jääkaappiin edelleen maustumaan. Tarjoiluun lisäsin kalan kanssa smetanaa ja kaviarttia. Kalan kaverina meillä oli uunikasviksia ja kylmänä tarjottua sitruunaista kyssäkaalia. 

Flamingon sadonkorjuujuhlat sujuivat mukavasti, ja samalla sain kiittää ystäviäni taannoisesta avusta, jonka saimme esikoiseni perhejuhlaan. Ystävät ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi juhlan keittiöhommiin, ja tästä meille olikin aivan korvaamaton apu. Nyt flamingon-juhlien merkeissä pääsin puolestani vastaamaan tarjoilusta sekä tarjottavasta. Ja illanistujaisten merkeissä on aina kiva kokoontua rupattelemaan!

Vieläköhän aurinkoinen ja lämmin syksy jatkuu pitkään?

Howdy cowboys! Vuosi alkaa vedellä viimeisiään, ja välipäivien ratoksi olen roudannut herttasen jouluputiikilta tavaraa takaisin kotivarastolle, ja ollut muutenkin töissä. Kodissamme on tottakai edelleen joulutunnelmaa esillä. Uudenvuoden jälkeen on sitten aika laittaa joulu pakettiin, ja aloittaa uusi vuosi pelkistetysti puhtaalta pöydältä.

Jouluna meillä oli vilinää ja vilskettä, kun lapset ja lapsenlapset olivat kyläilemässä. Taaperoiden joulutouhuja ja ihmetystä oli mukava seurata, ja laittaa aaton ruokapöytään kattausta isommalle porukalle. Meillä joulun koristelu sujuu rennosti yhdistellen perinteistä joulunpunaista hieman kitchimpään sekametelisoppaan, eli koristusten joukkoon mahtuu niin astronauttia kuin pähkinänsärkijöitäkin. Pääasia jouluvietossa on kuitenkin yhdessäolo, kiireettömyys ja joulunilo.

Joulupäivän aamusella ulkoilimme perheen pienimpien kanssa, ja kolmevuotias pääsi testaamaan uusia suksiaan. Moneen kertaan nuo lapsoset varmistelivat, että saavat viedä mummulassa avatut lahjansa omaan kotiinsa. On tuo joulu kerrassaan hämmentävä ja outo juttu pienoisille.

Vieraiden pikku hiljaa kotiutuessa olen katsellut lukuisia elokuvia ja lukenut pari kirjaa. Tapaninpäivänä ystävän kanssa ulkoilessa totesin jo hieman kyllästyneeni rentoiluun. Kummasti pari päivää ihan vapaata kelluntaa tuntuu olevan riittävästi. Kohti uutta vuotta siis!

Tadaa! Kymmenen vuotta meni hujauksessa myös oman sisustuskauppani herttasen osalta. 2013 loppuvuodesta inspiroiduin pistämään pienen sisustuspuodin pystyyn Pernajan kunnan entiselle kunnantalolle. Ihan ensimmäinen herttanen oli 18 neliön entinen kunnanjohtajan työhuone. Samaiselle kunnantalolle pisti useampi muukin pienyrittäjä oman yrityksensä pystyyn. Annoimme yhteiselle sijainnille pilke silmäkulmassa nimeksi Pernå Market, ja teimme yhteistä mainontaa tuon nimikkeen alla.

Omaksi yllätyksekseni asiakkaat ottivat asiakseen ajaa Pernajan Kirkonkylälle, ja meillä oli oikein vilkas ensimmäinen joulumyynnin sesonki. Kymmenen vuotta sitten esimerkiksi Ib Laursenin tähtihuivit olivat kuuminta hottia, ja silloin vielä alaikäiset tyttäreni kävivät aamusella avukseni purkamassa huiveja esille Tanskan kuljetuslaatikoista. Iltaan mennessä huiveja muun muassa oltiin myyty niin paljon, että seuraavana aamuna tyttäret jälleen poistivat huiveja pakkauksista ja asettelivat esille.

Pari sesonkia meni Pernajassa, ja sen jälkeen päätimme toisen kauppiaan kanssa siirtää businekset Loviisan keskustaan. Löysimme vierekkäiset tilat, ja pystyimme jatkamaan yhteistyötä puotiemme merkeissä. Kummallakin oli tässä vaiheessa myös nettikaupat kivijalan tukena.

Herttasen kivijalkahistoria on kuljettanut myymälää useamman osoitteen kautta. Olen testannut Loviisan ykkös katuja, ja eri kuntoisia liiketiloja. Loviisassa sisustus- ja lifestyletyyppinen kauppa kannattaa kesäsesonkina ja tietysti joulumyynnin aikaan. Myös nettikaupparintamalla on tapahtunut murrosta kymmenessä vuodessa. Aiemmin pystyi hyödyntämään esimerkiksi Facebook-alustaa mainiosti mainontaan, mutta tänä päivänä alusta on vetänyt maton (eli näkyvyyden) yrittäjän alta. Aiemmin postatessasi vaikka tuote uutuuksita, herttasen sivun tykkääjät näkivät laajasti postaukseni. Tänään asia on todellakin toisin. Itse en ole jaksanut hirveän aktiivisesti painaa päälle ja etsiä uusia kanavia ja ratkaisuja mainonnan osalle. Herttanen on osittain saanut pyöriä leppeästi sesonkien ulkopuolella. Nyt taas joulun alla homma toki pärähtää ihan orgaanisestikin aktiivisemmalle tasolle.

Muutama viikko sitten kävelyllä ystävän kanssa huomasin yhden kivan liiketilan olevan tyhjillään Loviisan Alakaupungissa. Tuumasta toimeen, ja otin yhteyttä kiinteistön omistajaan. Näinpä käynnistimme tyttären kanssa jouluputiikin Loviisan Kuningattarenkatu kakkoseen 2.12. lauantaista lähtien. Tervetuloa joulupuodillemme siis 23.12 asti!

Ohessa hieman tunnelmakuvia herttasen joulupuodilta!

Päivä valkeni tänään lumisateen merkeissä. Aamuisella koiralenkillä maassa oli muutama sentti tuoretta lunta, mutta päivän mittaan nollakelit sulattivat suurimman osan ensilumesta. Työpäivän päätteeksi ehdin vielä pienelle kamerakävelylle lähitiennoolle. Luonto on kaunis myös näin syksyn ja talven rajamailla.

PS. Ruotsinpyhtään ruukissa kekripukki odottelee jo lauantain 4.11.23 pyhäinpäivän tapahtumaa (kello 14 - 20).

Loviisassa on historia läsnä arkielämässä. Kuljemme katuja, joita ovat ihmiset kulkeneet jo vuosisatoja. Asumme taloissa, joiden historia saattaa ulottua useamman vuosisadan taakse. Jokainen loviisalainen on jollain tasolla tietoinen kaupungin historiasta ja sen vaiheista Ruotsin vallan alaisuudessa sekä osana Suomen Suurruhtinaskuntaa ennen itsenäistymistä. Oma historiatietämykseni 1700-luvun oloista ja tapahtumista kasvoi viime kesänä, kun olin mukana auttamassa valokuvanäyttelyn pystytyksessä Loviisan Kuningattarenkadulla. Samaisen näyttelyn yhteydessä työharjoittelussa ollut tyttäreni toteutti erillisen näyttelyn Ruotsin kuninkaallisista eli Adolf Fredrikistä ja hänen vaimostaan kuningatar Loviisa Ulrikasta. Viimeksi mainitun mukaanhan kaupunkimme sai myös nimensä. Ennen "Loviisaa" kaupunkimme nimi oli Degerby silloisen ratsutilan mukaisesti. Loviisan asema osana Ruotsia korostui entisestään, kun valtion raja asettui Ruotsinpyhtäälle (nykyisin osa Loviisaa) Kymijokeen. Nykyinen Pyhtää jäi Venäjän rajan taakse.

Kuningas Adolf Fredrik tepasteli siis Loviisassa muutamaan otteeseen, ja viimeisin kuninkaallinen vierailu Loviisassa tapahtui vuonna 1752. Näin muutaman sadan vuoden jälkeen oli jälleen aika kuninkaalliselle tapahtumalle Ruotsin kruununprinsessa Victorian ja kruununprissin Danielin vierailessa Loviisassa 21.9.2023. 

Victorian ja Danielin Suomen vierailu oli kaksipäiväinen. Vierailun toisena päivänä tuleva kuningatar puolisoineen piipahti Vantaalla Fazerin vierailukeskuksessa ja sen jälkeen iltapäivästä Loviisassa. Kaupunkimme tapahtuma oli kotoisa ja välitön kaikin puolin. Kuninkaallinen pariskunta aloitti vierailunsa Loviisan kaupungintalolta Raatihuoneelta. Victoria ja Daniel vilkuttivat toriyleisölle Raatihuoneen parvekkeelta, ja tämän jälkeen jalkaantuivat Loviisan kaduille. Suunnitelmissa oli kävelylenkki torilta Loviisan uuteen kaupunginosaan Kuningattarenrantaan. 

Prinsessan ja prinssin kävelyretki toteutuikin kauniissa lämpimässä syyssäässä. Loviisalaiset ja jokunen varta vasten kaupunkiin saapunut vierailija tervehtivät hillityn ystävällisesti kuninkaallisia ja heidän seuruettaan. Itse asetuin nappaamaan muutaman kuvan kävelyreitin varrelta. Hellyyttävät päiväkotilapset hoitajineen olivat asettuneet odottamaan kuninkaallisia Vanhaan Rantaan Ruotsin lippuineen. Victoria huomioi yleisöä välittömään tapaan.

Kävelyreitin päätepiste oli Kuningattarenranta ja Victorianaukion vihkiminen. Nyt meillä Loviisassa on Asuntomessut 2023 alueella Victorianaukion nimellä kulkevat merellinen sijainti, joka jää historiankirjoihin muistoissa sekä paikalle tilatun pronssilaatan merkeissä. 

Lyhyen ohjelmanumeron jälkeen kuninkaallisilla oli aika siirtyä kulkuneuvoihin ja loviisalaiset vilkuttivat iloisesti jäähyväisensä.