Featured Slider

On siis kevät (vihdoin)

Huhtikuun puoleen väliin asti saimme odotella kevään todellista tulemista. Nyt vihdoin lumen syvyys alkaa laskea sen verran matalalle, että kotimme terassin portaatkin ovat tulleet esille. Talven lumitöiden myötä muodostuneet lumihuiput odottavat vielä lisää lämpöisiä päiviä, mutta eiköhän nuokin tuosta pikkuhiljaa ala sulamaan.

Pihamaan vapautuessa lumivaipan alta tulee kurkisteltua kukkapenkkien ensimmäisiä elonmerkkejä ja kerätä istutuslaatikoista kuivuneita oksia ja lehtiä pois. Haravan pääsee varmaan ottamaan esille jo ensi viikolla. Toivonpa tosiaan, että kesällä voimat riittävät pihamaan rakenteluun ainakin jollain kulmalla. Tekemistä kyllä riittää!

Nyt pääsiäisen pyhinä olen lepäillyt, viettänyt aikaa perheen seurassa ja kyläillyt ystävällä. Lankalauantaille sattuivat myös syntymäpäiväni. Esikoinen lupasi leipoa minulle kakun, ja upean sellaisen hän toteuttikin. Nuorimmainen viipyi täällä Loviisassa seuranani pääsiäisen yli, mutta on juuri tekemässä lähtöä takaisin pääkaupunkiseudulle kouluviikon alkaessa jälleen huomenna. Jäämme koirasen kanssa tänne pitämään taloa pystyssä taas kaksin.

Aurinkoa viikkoosi!









Kaikilla aisteilla

Sunnuntain menu oli suurenmoinen. Tarjolla oli notkuva brunssipöytä super ihanista ja terveellisistä aineksista koottuna. Loistava ruokahetki oli osa Maria Kalmin valokuvakurssia, jossa pääsimme herkuttelun lisäksi kuvaamaan kukka-asetelmia. Kukkaloiston oli loihtinut kurssilaisten iloksi Kukkimo-nimisen tilin takaa löytyvät Tiina. Keittiön mestarina puolestaan hääri Kati, joka tulevaisuudessa on aikeissa perustaa myös oman bloginsa vegaanisten ja osittain ketoreseptein valmistettujen ruokaohjeiden jakamiseen. Meidän sunnuntaibrunssiltamme löytyi muun muassa cashew-rucolajuustokakkua, kukkakaali-tyrnismoothiet, tuorepuristettua vihermehua, feta-tomaattigalettea ja raakasuklaita. Esilleasettelu oli herkullisten makujen lisäksi silmiä- ja sieluahivelevää. Nautimme kurssipäivästä todellakin kaikilla aisteilla!

Kalmien taitelijakoti tarjoaa inspiroivat puitteet kurssituksille Lapinjärvellä. Heillä on suunnitelmissa tulevaisuuden varalle vaikka minkälaisia ideoita erilaisten kurssien organisoimiseen. Jäämme siis kiinnostuksella odottamaan millaisia inspiraatiopäiviä mahtaa olla luvassa.

Copyright @lillalovisaphotography




















Lumipyry

Taannoinen lumipyry hunnutti myös Loviisan valkoiseen vaippaansa. Kapeita kujia kävellessäni ihailin vanhojen talojen moninaisia sävyjä ja värityksiä, jotka nousivat erityisen kauniina esiin valkoisesta maisemasta. Siellä täällä heiluivat lumilapiot ja aurakalusto oli liikenteessä täydellä teholla. Posteljooni taituroi pyörällä ohitse kelistä riippumatta, ja joku veti halkokuormaa pulkalla pihanperältä talon rapulle. Joulun ajaksi ripustetut koristeet ja valot tuikkivat vielä usean ikkunan takaa. Päivä olikin erityisen mukava takkatulen ääressä istuskelulle, ja kenties vielä sen viimeisen suklaarasian avaamiselle. Iltapäivän sinisen hetken myötä kaupunki tuntui painuvan talviunille.










Hyvää joulua!

Hyvää joulua!

Meillä on joulukuusi koristeltuna ja rosolliainekset hankittuna. Aattoaamuun menee perunoiden ja porkkanoiden keittäminen rosollia varten, mutta muutenhan tuo on pilkkomista vaille valmis. Esikoinen valmisti meille jouluiset laatikot vegaanisina, ja ohjeistus oli vielä paistaa perunalaatikko, joka odottelee tätä toimenpidettä pakastimessamme. Nuorimmaiselle on varattuna vöner-viipaleita ja omalle lautaselleni toivon kalaa monessa muodossa. Eiköhän me näillä antimilla pärjätä mainiosti aattoillan.

Joulupäiväksi meille on tulossa vanhemman tyttären perhe vieraisille, ja tarkoitus on viihtyä brunssin merkeissä viime vuotiseen tapaan. Nyt mukana tosin on yksi uusi perheenjäsen, ja menot sekä aikataulutukset menevät yhden taaperon ja pienen vauvan mukaan. Siinä meillä on sitä oikeaa joulun taikaa.

Ystäväporukan kanssa ollaan alustavasti puhuttu Tapaninpäivän ajelusta, eli kahvitellaan pienellä porukalla ja muistallaan tämän vuoden seikkailuja sekä suunnataan katseet tulevaan. 

Onnellista uutta vuotta! 







Joulutunnelmaa Kööpenhaminassa

Lähdimme kaveriporukan kanssa katsastamaan Kööpenhaminan joulutunnelmia. Joulumarkkinoita Kööpenhaminasta löytyy lukuisia, ja ne kaikki ovat tunnelmallisesti valaistu, eikä koristeluissakaan ole säästelty. Glögi-kojuja kaupungissa on joka lähtöön ja makuun. Glögin voi halutessaan terästää suosikki juomallaan. Vaihtoehdoista ei todellakaan ole pulaa. Glögi-mukin kanssa käteen mahtuu tietysti pølse-kojusta ostettu makkara joko sellaisenaan tai vaalean sämpylän sisään sujautettuna. Tanskalainen versio hot dogista taltuttaa suuremmankin välipalan tarpeen. Kovin suosittuja nuo pikku makkarakioskit glögikavereineen tuntuivat olevan. Me tyydyimme testailemaan glögiä tanskalaiseen tapaan Nyhavnin alueella kävelessämme. Lämmin juoma piristi kummasti kävelylenkkiä. Sää kun oli viime viikonlopun aikana Kööpenhaminassa sangen talvinen. Lämpötilat pyörivät siinä nollan tuntumassa ja taivaalta tihutteli vettä. Lunta alueelle oli satanut loppuviikosta, mutta lumet olivat jo ehtineet pääsääntöisesti sulaa meidän saapuessa paikalle.

Meidän viikonloppumme koostui pääasiassa käveleskelystä ja maisemien, talojen ja arkkitehtuurin ihastelusta. Hotellimme (Nobis) sijaitsi Tivolin lähistöllä, ja huvipuiston huikean näyttävä talvivalaistus houkutti pysähtymään ja ihmettelemään valoketjujen määrää. Söpö yksityiskohta oli Tivolin aitaan ripustetut mistelinoksaniput. Misteleitä roikkui muutenkin vähän siellä ja täällä ympäri kaupunkia. Mistelinoksaperinne voisi mielellään rantautua Suomeenkin vähän reilummin. Itse olen ainakin koittanut metsästää misteliä kukkakaupoilta joulunaikaan, ja usein jäänyt ilman tuota oksanippua.

Viikonlopun jäljiltä askelmittari näyttää mahtavia lukuja, ja kyllä tuo kävelykierros myös tänään jaloissa tuntuu. Mieli on pikku reissun jäljiltä kuitenkin iloinen, ja kotoinen joulunodotuskin saa pikku hiljaa käynnistyä tosi tarkoituksella. Jos mistelinippu jää tänä vuonna metsästämättä, niin täytyy panostaa sitten perinteisesti kuusipuuhun, rapun havuihin ja joulukukka-asetelmiin.

PS. Yllättävän monella kööpenhaminalaisella näytti olevan tonttulakki päässä jo tässä vaiheessa joulukuuta. Kyllähän se tietysti piristää katukuvaa, kun jotain hauskaa ja värikästä on tuotu harmaan talven keskelle vaikka juurikin tonttupipon merkeissä. Punavalkoisia joulun värejä tanskalaiset rakastavat tottakai muutenkin kovasti.