Featured Slider

Olotila

Kotimme remontti olohuoneen osalta oli melko mittava. Vanhat tummanruskeat muovimatot poistettiin, ja alta löytynyt lautalattia maalattiin valkoiseksi. Seiniltä poistui osittain vanhoja kerrostumia. Muurit oli peitetty vanhoilla sanomalehdilla ja tapetoitu sen jälkeen lukuisin kerroksin. Hirsiseinät oli jossain kohtaan levytetty, ja kaikilta seiniltä löytyi erinäinen määrä tapettikerrostumia. Olohuone oli lähtötilanteessa ylipäänsä melkoisen pimeä, vaikka reilun kokoinen tila onkin.

Lisää valoisuutta ja toimivuutta olohuoneeseen tuli oviaukkojen pienillä muutoksilla. Aiempi eteisen ja olohuoneen välinen ovi korvaantui vanhoilla ikkunallisilla tuplaovilla. Makuhuoneen oven siirsin puolestaan muurin toiselle sivulle. Itse asiassa seinän kerrostumia poistaessani löysin vanhan oven paikan juuri siitä kohtaan, johon sen halusinkin. Uudenpaa tekoa ollut oviaukko peittyi puolestaan tämän remontoijan toimesta, ja nyt makuuhuoneen vastaisella seinällä on melko näyttävä tapettiaihe. Taivaallista tunnelmaa onkin tullut tuijoteltua tässä talven pimeinä kuukausina sohvalta käsin.

Olohuoneen ja ruokatilan välillä oli entuudestaan aukko, mutta halusin selkeyttää ja suurentaa sitä hieman. Hirret oli aiemmin muotoiltu yläosasta hieman kaareen, ja naamioitu paneelilla sekä listoin. Nyt oviaukko on selkeä, ja valo sekä lämpö pääsevät kiertämään tilojen välillä.

Jossain kohtaa talon historian vaiheissa ovat asukkaat luopuneen tulisijoista. Piiput on katkaistu välikatolle. Olohuoneeseen suunnittella oleva tulisija odottaa nyt siis ensinnä piipun palauttamista toimintakuntoon. Tehtävää riittää remontin merkeissä siis tulevillekin vuosille. Sillä välin olohuoneen muuriseinämä saa olla rouheassa olomuodossaan. Olen meinaan aika ihastunut saneerauslaastin ulkonäköön pintamateriaalina. 

Juuri nyt talvinen puhuri tuiskuttaa lunta tuolla ulkona. Olohuoneessa on onneksi lämpöistä. Vielä hetkosen on suloista muhia sohvannurkassa viltteihin kääriytyneenä ja kynttilänvalosta nauttien. Pikku hiljaa lisääntyvän valoisuuden myötä saa kohta viikata viltit koriin, ja alkaa miettimään hieman aktiivisempia harrasteita, kuten remontin jatkamista.









Yläkerrassa

Uuden (vanhan) kotimme remontti sujui viime keväänä vaudilla. Yläkerran osalta tämä tarkoitti vanhojen pintojen totaalista purkamista. Talossa oli tupruteltu tupakkia useampi kymmenen vuotta, ja varsinkin yläkerran puolella nikotiinitaso oli aika hulppea.

Vanhat pinnat, eristeet ja levytykset purettiin, ja samalla uusittiin myös sähköt. Yläkerrasta löytyi entuudestaan viemäröinti (todennäköisesti vanhan erillisen keittiön peruja), mutta viemärit olivat mallia valurauta, joten nekin piti uusia. Yläkerrassa on tätä nykyään pikkuinen vessa. 

Yläkerran isompi huone on tyttären valtakunta, ja se on valoisaa avointa tilaa. Muurin kohdalla on ikään kuin puolikas väliseinä. Tytär on sijoittanut huoneeseen työtilan, olohuonemaisen osion sohvineen ja huoneen perukoille makuuhuoneen. Mukavia oleskelupaikkoja on kasattu tyynyistä ja yksi suosikki lueskelupaikka on riipputuoli.

Remontin alkaessa tytär ei osannut päättää, josko huoneeseen pitäisi saada tapettiseinää taikka sen kummempaa väriteemaa. Valkoisella siis mentiin ihan lattiasta kattoon. Nyttemmin hän on alkanut miettimään, voisiko jollekin seinälle tulla tapettia tai joku tunnelmallinen maalisävy. Päätöksiä odotellessa valkoiset puitteet tarjoavat joustavat mahdollisuudet kausivärien vaihtelulle. Tytär piristääkin sisustustaan sangen usein tyynynpäällisiä vaihtamalla, kynttilöin ja valitsemalla alakerran kaapista erilaisia maljakoita ja muita somistuksia fiiliksen mukaan.

Insta storyjen puolelta löytyy ennen -kuvia myös yläkertamme tiloista. Yläkerroksen toisessa huoneessa on työhuoneeni. Siitä postailen kenties joskus myöhemmin, josko tämä herttasen toimistonakin toimiva huone on joskus sen verran kuosissa, että kuvia kehtaisi ottaa.









Kaunis talvipäivä

Kaikki mahdolliset välipäivät ja pyhät on nyt melko pitkälti vietettynä. Onneksi pääsimme nauttimaan myös talven kauneudesta tässä ihan viime metreillä. Luonto on aivan tavattoman kaunis nyt lumisateen jäljiltä.

Lähdin tänään ulkoilemaan Ruotsinpyhtään ruukkialueelle. Meidän loviisalainen ruukkikylä on yksi Suomen kauneimmista, ja nyt valkoinen lumivaippa oli kuorruttanut maisemat aivan erityisen lumoaviksi. Parituntinen reippailu sujui Kymijoen kapeita uomia ihastellen ja polun mutkia seuraillen. Pysähtelin vähän väliä taltioimaan näkymiä myös kameran kortille.

Toivotaan talvisten tunnelmien nyt jatkuvan tammikuussa. Parhaassa tapauksessa täällä Etelä-Suomessakin pääsemme talviurheilupaikoille kuntoilemaan. Oma hommansa on tietysti jo lumenluonnissa. Sitäkin on tänään saanut harjoittaa.














Hyssytellään

Hämärän hyssyttelijät ry kokoontuu jälleen kynttilätunnelmin. Terveiset siis meiltä täältä Loviisasta! Kotimme remontti ei ole syksyn aikana juurikaan edennyt. Ne kuuluisat pari muuttujaa ovat olleet kylässä, ja hommat paussilla sen mukaisesti. Toivottavasti saan kerättyä itseni sohvan nurkasta pikku hiljaa, ja pääsen edistämään muutamia keskeneräisiä osa-alueita sisätilojen remonttimme suhteen. Paljon ei toki toteutuksesta enää puutu, mutta tehtävää on vielä kuitenkin.

Olohuoneemme sisustusta olen muutellut sitä mukaan, kun olen tavaroita joutunut siirtelemään remontin tieltä paikasta toiseen. Olen suunnitellut vanhan vihreän sohvamme laittamista kiertoon, ja sen jäljiltä muuttavani olohuoneen sisustusta hieman oleellisemmin. Kohti joulua etenemme kuitenkin nykyisellä kokoonpanolla, jos nyt ei joku ihmeellinen energianpuuska valtaa vartaloa. Veikkaan, että minulle riittää tässä kohtaan kuusipuun metsästys urheilusuoritukseksi, ja muilta osin olohuone voi odotella parempia aikoja.

Kynttilänvalo pelastaa onneksi niin juhlan kuin arjenkin. Niitä poltellessa! Onneksi ei sentään jäitä sen erään sananlaskun mukaisesti...













Valokuvauksen taikaa tutkimassa

Pääsin pitkästä aikaa inspiroitumaan valokuvakurssille, jonka järjesti tuttu lifestylekuvaaja Maria Kalmi. Tällä kertaa Marian kuvapäivä pidettiin Lapinjärvellä Kalmien uudessa kodissa, joka tarjoaa huikeat puitteet erilaisille kursseille, tapahtumille ja retriiteille. Rakennus on toiminut Lapinjärven kunnan koulunakin, mutta oli myös pitkään vuokrattuna taidekodiksi. Nyt kiinteistökokonaisuus muokkautuu Marian ja miehensä Mikan kodiksi. Samalla tämä pariskunta muokkaa rakennukseen toiminnot ja tilat myös taiteelleen, eli niin musiikille kuin valokuvaukselle ja muullekin yhteisölliselle toiminnalle. Ideoita ei toteutukselta ainakaan puutu!

Vaikka Kalmien remonttiprojekti on käynnistynyt aika hiljattain, oli kodin iso pääsali ja koulun alkuperäinen keittiö jo uudistunut pariskunnan tyylin mukaisiksi. Valtavien tilojen remontoinnissa ei kyseessä olekaan ihan pikku näpertely, ja tasoitetta sekä pintamateriaaleja tulee kulumaan ämpäritolkulla. Veikkaisin heidän aiemman kodin projektien pohjalta, että ideat tulevat sinkoilemaan myös jatkossa, eli nähtävää ja koettavaa jää myös seuraaville vierailukerroille.

Valokuvakursseilta haen itse ensinnäkin inspiraatiota, iloa ja omien näkökulmien sekä toimintotapojen haastamista. Kurssin jäljiltä kamerassa ei ole pelkästään upeita otoksia, vaan pikemminkin testailuja ja kokeiluja: kuinka tumma kuva vielä toimii? Löytyykö kuvasta pieni valonpilkahdus, joka tuo taian ja kauneuden esiin? Vai haetaanko lopputulokselta sen sijaan valoisuutta, keveyttä ja värejä? 

Asetelmien teko ei ole minulle se omin tapa lähestyä valokuvausta (tai sisustusta). Tämä on osa-alue, jossa ihailen aina osaajia. Heitä, joille tuntuu olevan helppoa tai luontaista kerätä satunnaiselta tuntuva kokoelma asioita yhteen, ja saada lopputulos näyttämään kauniilta. Tutkiskelemalla näitä toimivia asetelmia voi havaita yhdistäviä tekijöitä kuten sävymaailman tai kenties jonkun matemaattisen lainalaisuuden. Silti onnistuneen asetelman luominen on minulle hieman mysteeri, mutta edelleenkin hyvin kiehtova maailma.

Toisaalta valokuvalliset tutkimusmatkat voivat johtaa ihan johonkin uuteen suuntaan. Parasta on tietysti löytää se oma juttu, ja iloita siitä. Aina voi myös aloittaa alusta. Se on aika hienoa.