Featured Slider

Habitare 2018

Juuri käynnistyneet Habitare 2018 -messut tarjoilevat täyden kattauksen sisustuksen trendejä tuoreimpien materiaalien, sävyjen ja tunnelmien merkeissä. Messuilla näkyy vahvasti muutama päälinja, jotka poikkeavat toisistaan aika tavalla.

Sisustuksessa on edelleen vahvasti esillä luonnonmateriaalit, pehmeys, kotoisuus, kestävä kehitys ja eettiset arvot. Pehmeiden vaaleiden ja harmaiden sävyjen rinnalle on tullut laajempi kirjo ruskean sävyjä. Trendikkäitä värisävyjä ovat konjakki, kameli, tiili, murrettu keltainen ja maitosuklaanruskea. Vihreän sävyjä ei ole vielä unohdettu, ja useat messuosastot olivat poimineet suosikki sävynsä vihreästä kartasta.

Hempeän ja pehmoisen kodin vastapainoksi tarjolla on räväköitä värisävyjä, joissa hehkuvat pinkit, aprikoosit ja purppurat. Taustan sisustukselle luovat vahvakuvioiset ja rohkeilla sävyillä varustetut tapetit. Huoneen tunnelma muuttuu suuresti riippuen tapetin pohjaväristä, kuvion koosta ja toistosta sekä tapetin käytetystä määrästä. Voimakas tapetti tehosteseinänä tuo jännittävää kontrastia sisustukseen, mutta aivan uudelle tasolle päästään, jos huoneen kaikki seinät vedetään yhtenäisellä vahvakuvioisella tapetilla.

Tapetti-ilottelua pääsi tunnelmoimaan mm. Signals-vainunäyttelyn tiloissa. Signals linjasi jälleen kerran sisustuksen suuntaviivoja, ja oli koonnut näyttelytilaansa vahvojen tapettien lisäksi samettia, vihersisustamista ja ajankohtaisia piensisustustuotteita. Näistä mainittakoon esimerkiksi kultareunaiset peilit sekä öljylamput.

Habitaressa näkyi myös skandinaavisuus, käytännöllisyys, vaalea puumateriaali sekä eri toimijoiden välinen yhteistyö. Messuilla oli kiva kuulla, että suomalaiset tekijät löytävät toisistaan yhteistyökumppaneita erilaisiin projekteihin ja hankkeisiin. Kävin kuuntelemassa Tapio Anttila Collectionin ja Honkatalojen yhteistyöstä "juuret" osastolla, jonka näyttävät puitteet oli toteuttanut Honkatalot Tapio Anttilan vision mukaann. Kuusihirsirunkoinen näyttelytila toimi hyvänä taustana Anttila Collectionin ajattomille huonekaluille ja sisustustuotteille.

Kuvat: Sera Helsinki, Finarte, Marimekko, Anno, Anna Korte - Interface (prototyyppi), Tapio Anttila Collection & Honkatalot, Signals-näyttely, Eri Shimatsuka (tekstiilit)


Loviisan wanhat talot 2018 tunnelmia

Nyt kurkistamme vielä kahteen Loviisan wanhat talot -kohteeseen, jotka löytyvät ihan Loviisan keskustan tuntumasta. Lilla Ljuva on persoonallinen ja hurmaava koti, joka tarjoaa silmänruokaa joka nurkalla. Talon omistajalla on oiva silmä erilaisten kokonaisuuksien ja asetelmien tekoon. Sävymaailma on runsas, mutta pettämättömällä tavalla yhteensopiva ja kiehtova. Tästä kodista löytyvät myös monet tee-se-itse ideat sekä toteukset (mittavasta remontista nyt puhumattakaan).

Vierailin myös ensi kertaa Ljuvan naapurustosta löytyvässä Villa Linneassa, joka tarjoilee värikästä lapsiperheasumista. Linneassa on niin ikään tehty reippaalla kädellä remonttia, mutta nyt sisustus ja asuminen näyttää asettuneen kivasti paikoilleen. Perheen lapsilla on talon yläkerrassa reilusti omaa tilaa. Alakerrassa tunnelmaa luovat sävykkäät tapetit, huonekalut ja ruskeansävyinen kaakeliuuni.

Ljuvan ja Linnean lisäksi vierailin Välimeren majatalossa, joka tarjoili varsinaisen kotikohteen lisäksi taidetta monessa muodossa. Sisustuksessa viehätti erityisesti makuuhuoneen uskomaton "tapetti", joka oli itse asiassa lukematon määrä A4-kokoisia piirroksia, jonka aiheina olivat erilaiset nukkuvat perheet. Tapettikokonaisuudesta vastaa Frida Hultcrantz, ja installaation nimi on "The Day Goes On At Night" (kuvasarjan viimeinen kuva).

Ruotsinpyhtään kohteista pääset lukemaan täältä.










Loviisan Wanhat Talot 2018 - Ruotsinpyhtää

Loviisan wanhat talot -tapahtuma on tältä vuodelta nyt koettu. Elokuun viimeiseen viikonloppuun sijoittuva tapahtuma vetää vuosittain Loviisaan tuhansittain rakentamisesta, sisustamisesta ja puutaloasumisesta kiinnostunutta väkeä. Ainutlaatuinen Loviisan tapahtuma on muutamana viime vuonna poikinut "sisarus" tapahtumia myös muualle Suomeen. Vanhoissa taloissa ja niiden pelastamisessa on oma viehätyksensä, sekä tietysti myös urakkansa. Itsekin lukeudun vanhojen talojen ystäviin, ja ehkä vielä jonain päivänä remontoin vanhaa charmikasta taloa nykyisen uuden yksilön asemasta.

Kiertelin tänään Ruotsinpyhtään ruukkialueen wanhat talot -kohteita. Eilen piipahdin myös muutamassa Loviisan keskustan alueen talossa, ja niistä ajattelin laittaa lähipäivinä erillisen postauksen melko laajahkon kuvasaldon vuoksi.

Ruotsinpyhtään kohteita tänä vuonna olivat Villa Marmeladi, Kuukerpalli, Sahamäki 2, Seppämestarien talo, Rautaparta, Vanha Navetta ja Saarnimäki.

Jokaisessa kohteessa pääsi nauttimaan asukkaittensa näköisestä sisustuksesta ja samalla ihailemaan niin paljasta hirsipintaa kuin hieman modernimpaakin toteutusta. Omaan silmääni viehättäviä kokonaisuuksia ovat kodit, joissa kulahtaneet maalipinnat, vanhat huonekalut ja kenties persoonalliset tapetit yhdistyvät tämän päivän mukaisiin kodinkoneisiin ja mukavuuksiin. On myös kiva nähdä miten erilaiset remonttihaasteet, huonekorkeudet, alkuperäiset rakennusmateriaalit ja mahdolliset murheenkryynit on käännetty voiton puolelle, eli asuttavaksi kodikkaaksi lopputulokseksi.

Kiitos Ruotsinpyhtään kodit!










Berliini kaupunkilomakohteena

Terveisiä helteisestä Berliinistä! Lomailimme kaupungissa viime viikon tyttärieni kanssa. Hotellin olin varannut etukäteen nettiselailujen perusteella. Catalonia Berlin Mitte on vanhaan tehdasmaiseen kiinteistöön remontoitu hotellitila, ja paikan toteutus natsasi hyvin omaan sisustusmakuuni. Hotelli sijaitsee Mitte -kaupunginosassa, joka on entistä Itä-Saksan puolta. Miljöö on hieman nukkavieru ja paikoittain kusenhajuinenkin, mutta minua tämä autenttinen meno ei ainakaan kummemmin häirinnyt.

Mittenissä asuu noin 350 000 berliiniläistä. Paikalliset suhahtelivat kävellen, julkisilla ja fillareilla kovaa kyytiä menoihinsa, siinä missä me turisteina tassuttelimme rauhallisemmin eteenpäin. Käveltyä tuli joka tapauksessa paljon. Meidän hotelliltamme oli esimerkiksi East Side Galleryyn noin 2,5 kilometriä, ja noin pari kilometriä myös Alexanderplatzille. Hotellin lähellä oli myös U-metroasema (Heinrich Heine Straße).

Hotellin henkilökunta oli espanjalaista, ja heiltä taittui myös englanti ihan mukavasti. Aika monessa turistikohteessa ja kaupassa saksalaiset itse eivät välttämättä puhuneet englantia. Kävimme esimerkiksi muutamassa museossa, jossa henkilökunta kommunikoi pelkästään saksaksi. Sellainen huomio muuten myös, että kaupan kassoilla, turistikohteissa ja ravintoloissa oli sangen usein keski-ikäistä henkilökuntaa. Nuorta polvea ei näkynyt asiakaspalvelussa (tai kesätöissä) siinä mittakaavassa mitä meillä Suomessa. Sattumaakohan tuo?

Oman kokemukseni mukaan Berliiniin kannattaa varata myös käteistä mukaan. Kansainvälisissä ketjuliikkeissä oli kyllä "normaalisti" tarjolla myös maksupäätteet, mutta monissa kohteissa maksuvälineeksi kelpasi vain käteinen.

Perus kaupunkikiertelyn ja ostostelun lisäksi vierailimme aiemmin mainitsemassani East Side Galleryssä, The Wall -museossa, Berlinische Galeriessa sekä Jewish Museum Berlinissä. Viimeksi mainittu on arkkitehtoonisesti kiinnostava, ja vierailun arvoinen kohde, vaikka itse näyttelytila rajoittuu tällä hetkellä vain museon kellarikerrokseen.

Meillä tyttäret olivat varanneet kaupunkilomalle rahaa myös ostosten tekoa varten. Mukavia löytöjä tulikin eri liikkeistä, ja nuorisoa kiinnostaa tietysti myös nuo ketjut ja liikkeet, joita ei Suomesta löydy.

Kaiken kaikkiaan Berliini on melkoisen rennon oloinen pääkaupunki, josta currywurst -kioskeja ja kaljakuppiloita löytyy ainakin riittävästi. Varsinaisena gourmet -kokemusten pääkaupunkina Berliiniä en pidä, mutta löytyihän tuolta "ihan ok" tyyppistä murkinaa.

PS. Berliinissä on seinät täynnä kivoja julkkareita ja kaiken maailman katutaidetta. Graafiselle suunnittelulle on eittämättä kaupungissa tilausta jo tämän julistemäärän perusteella. Julisteet mainostavat kaikkea mahdollista ja mahdotonta maan ja taivaan välillä. Niitä on myös estottomasti liisteröity pitkin katukuvaa. Luovuus kunniaan!