Joulutunnelmaa Loviisasta

Minuun on jo hieman tarttunut joulufiilis. Tunnelmaan on päässyt virittäytymään amaryllisten ja männynoksien sekä kynttilöiden merkeissä kotosalla. Tietysti myös jouluisten asetelmien laittelu sisustuskaupallani herttasella on pikku hiljaa suunnannut ajatukset kohti lähestyvää juhlaa.

Tässä välissä on ollut useampi vuosi, jolloin en oikein päässyt joulufiilikseen kiinni. Onneksi tuolloin löytyi lääkkeeksi Loviisan joulukodit -tapahtuma. Joulukotien viehätys on säilynyt vahvana vuodesta toiseen. Persoonalliset vanhat talot on puettu kahtena joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna oman tyylisiinsä joulusomistuksiin. Joulupuut on jo haettu sisälle ja koristeltu kauniisti. Kynttilät tuikkivat, ja tupaan astuessa saattaa glögin ja pipareiden tuoksu leijailla vastaan.

Tänään vietin vapaapäivää, ja lähdin vierailemaan muutamassa joulukodissa. Aloitin kierroksen Sjövallasta, joka oli entuudestaan minulle tuntematon kohde. Tämän kodin kaunis sijainti mäen rinteessä huikealla merinäköalalla on aivan ainutlaatuinen. Koti on remontoitu kauniisti, ja vanhan talon tunnelma on seesteinen. Kodin asukkaat olivat aamupäivästä piparinpaistopuuhissa, ja toivottelivat sydämellisesti tervetulleeksi. Sjövalla oli puettu jouluun kynttilöin sekä valoketjuin, ja portaikossa kurkisteli tonttujoukko.

Köpbackasta ajelin Loviisan Alakaupungin suuntaan, ja suuntasin kurkistamaan Vackerbackan joulua. Mukava tuuleton pikku pakkanen teki kaupungilla kiertelyn erittäin mukavaksi. Aurinkokin taisi pilkistellä pariin otteeseen ujosti pilvien takaa. Joulua valokuvatessa tämän kertaiseksi teemaksi tuntui muodostuvan ennen kaikkea havunvihreä. Havupuut jouluvaloineen loivat mukavaa tunnelmaa, vaikka lumesta ei juuri nyt ole tietoakaan.

Vackerbackassa oli koristeltu useampi erilainen havukasvi joulun kunniaksi. Myös hyasinteille oli keksitty vinkeä ripustustapa ylösalaisin. Perinteitä kunnioittaen Vackerbackassa paistuivat joulutortut ja tarjolla oli myös glögiä. Jos vierailet tulevana viikonvaihteena Loviisan joulukodeissa, niin kurkkaapa samalla Vackerbackan kirppis. Myynnissä on myös perheen äidin omia design -tuotteita.

Kävelylenkkini kulki edelleen Pitkänpöydäntalon sekä Villa Aaltosen kautta Lilla Ljuvaan, jonka joulussa hehkuvat punaisen lisäksi myös muut kirkkaat värit. Erilaiset kekseliäät asetelmat yhdistyvät persoonalliseksi sisustukseksi, jossa katseltavaa sekä ihailtavaa riittää. Keittiön hellan päällä soittelee enkelikello tuttua sävelmää, ja värikkäissä tuikuissa palavat kynttilät. Talon emäntä on remontoinut ja sisustanut kotiaan rakkaudella sekä taidolla. Se välittyy vahvasti myös vierailijalle.

Loviisan joulukodit ovat avoinna myös ensi viikonloppuna eli 14. - 15.12.19. Osa kodeista on avoinna vain toisena viikonlopuista, joten tarkista saatavuus ennakkoon täältä. Minulla on myös herttanen avoinna lauantaina kello 10-17 ja sunnuntaina kello 12-17. Tervetuloa Loviisaan!

PS. Malmgårdin joulumarkkinoita vietetään myös ensi viikonvaihteessa!

Kuvat: 1- 8 Vackerbacka, 9-14 Sjövalla, 15-22 Lilla Ljuva















Joulukuuta

Pienet valokuvaustuokiot arkisten askareiden lomassa ruokkivat luovuutta ja tuovat kaivatun paussin töihin sekä rutiineihin. Nautin pienistä hetkistä ja yksityiskohdista niin luonnossa, tapahtumissa kuin kotosallakin. Oma kotimme ei ole erityisen stailattu tai harkitusti sisustettu. Kirppislöydöt, hankinnat kymmenien vuosien takaa ja satunnaiset uudemmat sisustuspäivitykset muodostavat kotimme tunnelman. Itse pidän sekametelisisustusta kotoisana, mutta ihailen samalla myös muunlaisia koteja ja tyylejä. Pääasiahan on, että itse viihtyy omissa nurkissaan, jos nyt sisustuksesta edes sen kummemmin perustaa. Minulle kodin viihtyvyys on kyllä tärkeä asia.

Kodin näkymiä on tullut muutaman viime viikon aikana silmäiltyä ehkä hivenen tarkemmin ja viipyillen. Toisaalta kuvakulmia on tarkastellut ikään kuin ulkopuolisin silmin ja hieman kriittisestikin (sotkua, sotkua). Elämisen jäljet kyllä näkyvät. Tuossa oli työpöytäni aiemmin, ja seinään on jäänyt töhryä. Tyttärien huoneissa on ollut seinällä milloin hyllyä, julisteita tai valokuvia. Proppaukset ja nastan reiät olisi hyvä tasoittaa ja telata päälle tuoreella maalilla. Keittiössä pitäisi siivota oikein perinpohjaisesti ja pihamaallakin keksisin monta tekemistä odottavaa projektin alkua.

Nämä kaikki saavat kuitenkin nyt odottaa. Imuri kyllä hurisee harva se päivä, ja oikein innostuttuani teen vaikka kuorman kyytiin kierrätyspisteelle. Ilmassa on muutenkin hieman odottava sävy. Odotellaan, odotellaan. Saapa nähdä mitä tästäkin syntyy.

Joko odotellaan muuten myös joulua?


Loviisan joulukodit kutsuvat kyläilemään

Ihanaa joulun odotusta! Joulun tunnelmaan on helppo virittäytyä täällä meillä Loviisassa. Aina yhtä ihanat joulukodit kutsuvat kylään kahtena seuraavana viikonloppuna eli 7. - 8.12. ja 14. - 15.12.19. Joulukotien joukossa on vanhoja tuttuja kohteita vuosien varrelta, ja muutama uusi kotikin. Uusi ei tietysti tässä tapauksessa tarkoita uutta rakennusta, sillä vanhat talot -touhuihin ei pääse mukaan alle satavuotiaat nuorukaiset. Joulukodit edustavat samalla myös loviisalaista vanhojen talojen tunnelmaa.

Kurkista muuten tarkempi kohdeluettelo täältä. Osa joulukodeista on avoinna vain toisena tapahtumaviikonvaihteena, joten tarkista ennakkoon kunkin kohteen aikataulut. Strömforsin Ruukin joulukodit ovat avoinna ensimmäisenä viikonloppuna eli 7. - 8.12.19.

Uusia kohteita ovat Kuukerpalli (Strömfors), Villa Marmeladi (Strömfors), Stengård (Pernaja), Sjövalla (Loviisa / Köpbacka) ja Villa Elma (Loviisa / Uusikaupunki). Viimeksi mainittu on muuten avoinna vain 14. - 15.12.19.

Tämän vuotiset muut joulukodit ovat: Vackerbacka, Pitkäpöydäntalo, Auringon puolella, Villa Aaltonen, Villa Hanna, Välimeren majatalo, Kuninkaanlampi, Villa Limppu, Helgas, Lilla Ljuva, Villa Armas, Sahanmäki ja Rautaparta. Kohteita on tänä jouluna vaihteeksi todella runsaasti tarjolla.

Itse olen joulukodit -viikonloppuna töissä sisustuspuodillani herttasella, mutta aion ehtiä kyllä hieman joulukoteihinkin töiden lomassa. Tervetuloa käymään myös meille herttaselle! Tarjoamme hieman jouluisia herkkuja puodilla piipahtaville.





Rakkaustarinoita

Hääpäivän taltioiminen kuvamuistoiksi on kuin rakkaustarinan välittämistä kuvakerronnan keinoin. Hääpäivä on jännittävä, tunnelmallinen, ainutkertainen ja täynnä rakkautta, ystävyyttä, ihmissuhteita ja varmasti hieman stressiäkin.

Valokuvaajana olen pyrkinyt kehittymään pikku hiljaa, ja työstämään omaa näkemystä sekä teknistä osaamista erilaisten workshopien kautta. Viime sunnuntaina osallistuin Loisto Creative Workshopiin Tampereella Pyynikin Panimolla. Hääkuvaus, eikä ihmiskuvaus muutenkaan, ole ollut minulle se omin valokuvauksen osa-alue, mutta viimeisen vuoden aikana olen nimenomaan lähtenyt hakemaan inspiraatiota sekä oppia tältä saralta.

Jo aiemmin ilmoittauduin ennakkoluulottomasti mukaan Sonyn järjestämälle hääkuvauspäivälle Vanajanlinnassa. Silloin minulla ei ollut ensimmäistäkään hääkuvauskeikkaa takana. Kyseinen workshop houkutti minua Sonyn kalustoon tutustumisen merkeissä, sekä ajattelin ennakkoon saavani aimo annoksen vinkkejä sekä inspiraatiota kansainväliseltä huippukuvaajalta Ostinellilta. Tuo hääkuvauspäivä olikin tosi antoisa, ja päädyin loppujen lopuksi myös investoimaan Sonyn kameraan.

Tältä sunnuntain workshopilta odotin vähintääkin inspriaatiota sekä mahdollisuutta kuvata kauniiksi stailattua lokaatiota sekä tietysti hääpariksi ilmoittautunutta pariskuntaa häätamineissaan.

Valokuvaaja Lotta Polviander oli valmistellut teoriaosuuden, jossa hän valoitti omia työskentelytapoja aina sopimuksen laadinnasta itse kuvauspäivään ja kuvien toimittamiseen asiakkaalle. Teorian jälkeen pääsimme itse asiaan eli kuvaamaan päivän hääparia sekä miettimään myös hääjuhlan sekä hääkuvauksen oheistoimintoja. Pyynikin Panimon oli valmistanut juhlakuntoon Satu Maaria Blank Canvasilta. Hänen kanssaan mietimme stailauksen ja fiiliskuvien merkitystä myös valokuvaajan kannalta. Monelle hääparille juhlan kokonaisuus kutsuista kattaukseen on tärkeä hioa tyylillisesti aivaan nappiin sävymaailman ja muiden yksityiskohtien osalta.

Minulle kuvauksessa on tärkeintä aitous sekä tunteen ja tunnelman välittäminen. Tietysti kuvien täytyy onnistua riittävän hyvin myös teknisesti, mutta pelkällä tekniikalla ei pitkälle pötkisi. Kiinnostavinta hääkuvaussaralla on dokumentaarinen kuvaus eli hääpäivän tunnelmien tallentaminen myös potrettikuvauksen lisäksi. Hääpäivästä muodostuu tällöin tarina, joka kuvienkin kautta vie katsojaa eteenpäin.

Workshop -päivän kuvissa esiintyvä hääpari on oikeassakin elämässä pariskunta, eivätkä siis ammattimalleja. Heille oli workshopin järjestelyjen puolelta hommattu hääasut kampauksineen ja meikkeineen. Visuaaliseen kokonaisuuteen kuuluivat myös kukat morsiuskimppuineen, kauniit kutsut, paikkakortit, kattaus sekä hääkakku.

Löydät Lilla Lovisa Photographyn IG:stä @lillalovisaphotography
Copyright © Lilla Lovisa

Workshop -päivän tekijöiden IG-tilit
@loistocreative
@lottapolviander
@satumaaria_blankcanvas 
Kukat: @johannapauliinadesign/@martintarha
Hääpuku:@heidituiskuweddingdresses
Paperituotteet:@script_creative
Muah:@petra.satokangas/@studiobeautyblanc
Lokaatio:@pyynikinpanimo
Mallit: @jjennaanniina & @jaakkopu
Kakut:@kakkusankarit
Sormukset:@timanttisethansa




Sumuisten aamujen gorillat

Sumuiset aamunäkyvät ovat syksyn kauneinta antia. Sankka sumu ei tietänkään ole ilo tuolla aamuliikenteessä, mutta varhaiselle lenkkeilijälle nämä merenrantanäkymät ovat kaunista katsottavaa.

Pikku hiljaa syksy puraisee luontoa läsnäolollaan. Toistaiseksi liukuma kesästä syksyyn on ollut aika hienovarainen. Eilen illalla tosin saimme jo esimakua syysmyrskyistä, ja meilläkin täällä ukkosteli hieman. Kunhan nuo yöt nyt alkavat kylmetä hieman lisää, niin luonnon värisävyt saavat lisää keltaista joukkoonsa. Näitä vuodenaikojen muutoksia on kiva seurailla myös kameran etsimen kautta.

Gorillat? Aivan. Unohtuivat kuvasta. Tai sitten ne vaelsivat sankoin joukoin moottoriteillä ja muilla valtaväylillä kohti työpaikkojaan, ja vain yksi gorilla tavattiin sumuiselta merenrannaltaan kamera kourassaan.


Habitare 2019

"Vuoden trendikkäin työpäivä odottaa sinua", sanoi valotaulu tänään Helsingin messukeskuksen ulkopuolella. Trendejä haisteltiin jälleen Habitare-messujen merkeissä. Messut ovat avoinna yleisölle 11. - 15.9.2019 välillä.

Ajattelin itse tänään messujen jälkeen, että sisustuksessa tarjoillaan edelleen harmonisia murrettuja sävyjä, mutta itse asiassa valokuvasaldoni koittaa väittää jotain ihan muuta. Messuosastoilta on tarttunut kameran muistikortille vahvoja sävyjä ja ennen kaikkea värejä. Syynä tähän on tietysti osittain Signals-näyttelyn vahva sävyinen osasto. Väreillä oli haettu huomioarvoa myös designia ja tuoretta muotoilua esitteleviltä The Block -osastoilta. Rohkein suoritus nähtiin täysin keltaisen osaston merkeissä. Kyseinen osasto oli hauska visuaalinen kokemus. Myös osaston design -tuotteet nousivat mahtavasti esiin.

Sisustustrendien harjalla ratsastaa edelleen sametti, joka hehkuu nyt oranssina, keltaisena, violettina, viinipunaisena ja vihreänä. Sävyjä on hieman säädetty sitten viime näkemältä, mutta sametti ei ole aikonut poistua näyttämöltä ainakaan vielä. Sametin kaveriksi tarjoillaan luonnonmateriaaleja eli pellavaa, puuvillaa ja villaa. Pehmeys ja mukavuus ovat lähtökohtina trendikkäitä, ja sehän ei voi olla huono asia. Kodin sisustaja vaikuttuu myös valaistuksesta, kodin tuoksuista ja parhaassa tapauksessa myös tuotteiden alkuperästä ja eettisistä arvoista. Kirjahyllyihin ei välttämättä sommitella ainostaan pieniä sieviä asetelmia, vaan kerätään sen sijaan kirjoja oman maun mukaan. Käytännöllinen sieluni nyökyttelee hiljaa päätään.

Käväisin Habitaren ohella ammattilaisten pro-osastolla sekä samaan aikaan tarjolla olevilla Sisla-messuilla. Muutamilla osastoilla alkoi jo sisustusinspiraatio viritä siihen malliin, että täytyy koittaa kunnostautua oman sisustuskauppani nettikaupparemontin suhteen aika vikkelään. Johan tuota joulusesongin valikoimaa pitäisi alkaa kohta viitoittamaan.

Treanin suosikit messuilta:
  • Donut -kynttilänjalka (suunnittelija Laura Väre)
  • Osastoina Anno, Asun, Lapuan kankurit ja Wild Flower Helsinki
  • Kauden trendisävyistä murrettu keltainen
  • Luonnonmateriaalien näkyminen tuotteissa
  • Start up -osaston näytteilleasettajat  







Uudenkaupungin vanhat talot

Lähdin Marjon matkaan sunnuntai aamusella, ja otimme suunnaksi Uudenkaupungin. Uusikaupunki on yksi vanhat talot -tapahtumia järjestävistä paikkakunnista. Uudessakaupungissa onkin mainiosti säilyneitä empire-kortteleita. Monessa pitäjässä puutalot ovat saaneet väistyä muuttuvan kaupunkikuvan tieltä, mutta onneksi meille on säilynyt nähtäväksi näitä kokonaisia puukaupunkikortteleitakin.

Uudenkaupungin vanhojen talojen asukkaat kertoilivat talojensa historiasta ja remonttikokemuksistaan vierailijoille. Vierailemissamme kohteissa aika moni tuntui olevan uudehko talonomistaja, eli muutoksia ja liikkuvuutta vanhojen talojen omistajakannassa on varmaankin tapahtunut tässä muutamien viime vuosien sisällä. Innokkuutta ja asennetta vanhan talon remontointi vaatiikin, mutta vastapainoksi vanhoissa taloissa on se oma kutkuttava viehätyksensä.

Useassa Uudenkaupungin kohteessa silmää hivelivät kauniit perinnetapetit, hulppea huonekorkeus, alkuperäiset ikkunat, lankkulattiat ja iloinen värien käyttö. Vanhojen talojen tunnelmaan sopii erityisen hyvin vanhat puuhuonekalut, jotka on jätetty alkuperäiselle pinnalle, tai sudittu huolettomasti jollain uudella sävyllä. Vanhat talot eivät myöskään vierasta pastellinsävyjä, eikä kirkkaita värivalintoja. Persoonalliset asumukset ovat usein uuden ja vanhan tyyliin yhdistämisen taidonnäytteitä.

Uudenkaupungin vanhat talot -tapahtumaan kuului useita pihakohteita. Näyttäviä pihaportteja on kaupungissa säilytynyt myös nähtäväksi. Esimerkiksi kotikaupungissamme Loviisassa ei näitä porttielementtejä ole samalla tavalla (enää) saatavilla.

Itse olin nyt sunnuntaina ensi kertaa vierailemassa Uudessakaupungissa. Pikku kaupungin tunnelma oli muutaman tunnin pyrähdyksen perusteella oikein mukava. Kieltämättä oma sydän sykkii juuri tälläiselle merelliselle pikku kaupunki -tunnelmalle. Olenhan asustanut koko ikäni meren läheisyydessä, ja mieluiten juurikin pienissä kaupungeissa.

Vanhat talot -tapahtuma on Uudessakaupungissa vielä aika tuore tulokas ainakin tässä nykyisessä muodossaan. Mikäli järjestävä taho toivoo tapahtuman suosion kasvavan pikku hiljaa vuosien saatossa, niin kannattaa toteuttaa muutamia helppoja muutoksia järjestelypuolella. Kohteet voisivat olla vielä nykyistä paremmin merkattuja, ja tapahtumajulkaisun kartassa vielä paremmin katujen nimiä kirjattuna (ei pelkästään ne tärkeimmät kohteiden kadut). Nyt kaupunkiin oli järjestetty kirpputoreja ja pop up -kahviloita jonkin verran, mutta näitä oheistapahtumia voisi olla vielä runsaammin tarjolla. Kiitosta toki tulee esimerkiksi ystävällisistä asukkaista, jotka saivat vierailijan tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Ainahan ne varsinaiset kotikohteet asukkaineen ovat vanhat talot -tapahtuman helmi ja itsetarkoitus.

Kuvasarjan Ugin vanhat talot -kohteet järjestyksessä: Pikku Putikin yhteydessä avoinna ollut kotikohde (1, 2), Wallilan kartano (3, 4), Koti Anttila (5, 6), Wahlbergin museotalo (8), Villa Saarnilehdon piha (9), Koti Talvitie (10), Vanha Pappila / Villa Ruustinna (11, 12), Koti Nurmi (13), Wahlbergin museotalon sisäpiha (14), Koti Kuntsi (15, 16), Koti Haarala-Ojaranta (17, 18, 19, 20)