Habitare 22

Parin vuoden tauon jälkeen oli jälleen Habitarenkin vuoro. Pandemian mittainen tuumaustauko ei ollut Suomen suurinta sisustusmessua juurikaan muuttanut. Kiinnostavimmat ja hauskimmat kokonaisuudet löytyivät edelleen Protoshopin puolelta, Signals-näyttelystä ja messujen eettiseltä alueelta.

Sisustustrendeissä on tällä hetkellä enemmän variaatioita kuin aikoihin, ja se on tietysti mukava asia. Mukaan mahtuu niin pelkistettyä puumateriaalia, värikkyyttä, pyöreitä muotoja kuin rouheampaa luonnonmateriaalien hyödyntämistä. Sisustajan työkalupakista löytyy siis vaihtoehtoja oman maun mukaisen kodin rakentelulle, eikä väri vaihtoehdoissakaan ole kitsasteltu. Uskoisin myös, että laatuun panostava sisustaja ja remontoija kiinnostuu yhä enemmän materiaaleista, niiden pitkäikäisyydestä ja esimerkiksi linjakkaista keittiö- sekä säilytysratkaisuista. Tälläistä Habitaressa edusti Arkken (aiemmin Kitzen), joka luo mittatilausratkaisuja kodin säilyttämiseen.

Signals -osaston rakentamisessa oli jälleen käytetty mielikuvitusta, ja sen eri osioihin oli saatu sijoitettua paljon ajankohtaista nähtävää. Itse kaipaisin (edelleen) tulevaisuuden trendejä haistelevalle osastolle myös katsausta hieman kauemmas tulevaisuuteen. Signals-kokonaisuus kuvastaa mielestäni sitä mikä on juuri nyt trendaamassa. Hauskempaa olisi fiilistellä mitä mahtaa olla luvassa vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua suomalaisissa kodeissa ja maailmalla. 

Signals-osastolla oli esillä muutama näyttävä silkkimatto, joiden suojaamista osaston rakentajat eivät olleet miettineet ihan loppuun asti ainakaan heti messujen avajaispäivänä keskiviikkona. Toivottavasti osastolla päädyttiin johonkin hyvään ratkaisuun ennen messujen avautumista suurelle yleisölle. 

Kiertelin Habitaressa keskiviikkona muutaman tunnin, ja otin 22 kuvaa vuoden 2022 messuilta. Omaan kotiin kiinnostavimmat jutut löysin Mifukon, Lapuan kankureiden ja Finarten osastoilta. Ostospäätös tosin syntyi vain Nupun söpöllä osastolla: hankin tyttärille uudet bujot*.

*Onko bullet journalille mitään järkevää suomennosta?


























Makkaratehtaalla tietenkin!

Vierailin Makkaratehtaalla jälleen vuoden 2022 Loviisan wanhat talot -tapahtuman merkeissä. Vaikka viime vuonna kyseinen persoonallinen loft-tyylinen koti tuli katsastettua pariinkin otteeseen, halusin myös tänä vuonna päästä kurkkaamaan mitä kodille kuuluu juuri nyt.

Makkaratehtaan väki toteutti reilu vuosi sitten remonttinsa varsin rytinällä aikataulullisesti (ja ehkä myös konkreettisesti), ja saivat kotinsa pinnat valmiiksi yhdellä yrittämällä. Mitään suurempaa mullistusta kodille ei ollut tehty sitten viime näkemän, mutta viherkasvien määrä näytti hieman lisääntyneen. Pistokkaita oli myös tulossa lisää keittiön vesiastioissa. Viherkasvit tuovatkin mukavaa kodikkuutta industrial-henkisiin puitteisiin. Kodissa riittää neliöitä viherkasvien lisäksi mukaville istuskelupaikoille ja omalle esiintymislavalle. Osa entisen Kasténin makkaratehtaan kompleksista on varmaakin vielä remontoimatta, eli mahdollisuuksia riittänee vaikka uusille ideoillekin.

Nakkikartanoksikin (IG) kutsuttu koti on mukana tämän vuoden Suomen kaunein koti -kilpailussa. Loviisasta kaunein koti -ohjelmaan on päässyt mukaan kolme kotia, eli jännättävää meillä loviisalaisilla riittää heidän puolesta. 









Villa Unelma

Villa Unelma oli nyt ensi kertaa mukana Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa. Itse olen vieraillut talossa jokusen kerran edellisten omistajien aikaan. Nyt oli mielenkiintoista päästä jälleen vierailulle vanhojen talojen viikonlopun merkeissä. 

Koti on hiljattain saanut uuden peltikaton ylleen, ja talon ulkoverhous oli maalattu sinisen, valkoisen ja syvän punaisin sävyin. Sisätilojakin oli jo hieman uudisteltu säihkyvin värisävyin. Pukeutumishuoneessa loisti vaaleanpunainen yhdessä keltaisen kanssa. Rohkea sisustustaja, jolla on vielä hyvä silmä sävyjen suhteen, luo ympärilleen hauskoja ja mieleenpainuvia yksityiskohtia. Näin vierailijana ainakin tuntui siltä, että kodin sävyt ja ilmapiiri luovat iloa ympärilleen.

Piharakennukseen oli luotu kesäkeitaat. Takapihalla voi nauttia kesäkeittiön antimista isommallakin porukalla, ja ulkorakennuksen ylisillä voi vaikka majoittaa kesävieraita. Hyttysverkon alla uinuessa voisi kuunnella maalaismaiseman ääniä, ja saada kenties jomman kumman talon kissoista unikaverikseen.

Villa Unelma edustaa mielestäni yhtä tapaa asuttaa tämän päivän maaseutua. Koti voi tarjota esimerkiksi puitteet etätyöskentelyyn, jonka vastapainoksi ikkunan takaa avaantuu maalaismaisema ihasteltavaksi. Minulle tälläinen järjestely edustaa vapautta valita, ja nimenomaan valintoja oman elämän ja hyvinvoinnin parhaaksi. Ehkäpä Villa Unelman asukkaat ovat kokeneet jotain samankaltaista.















Viinatornilta kartanolle

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma vuosimallia 2022 on nyt käynnissä. Kiertelimme tänään etäkohteita Isnäsissä ja sen lisäksi vierailimme muutamissa kaupunkialueen kodeissa. Lauantain kierrokseen saimme mahtumaan Villa Limpun, Viinatornin ja Lilla Ljuvan. Ruokapausseja vietimme Kuninkaanlammen pihamaalla sekä myöhemmin Helgasin pop up -ravintolassa. Isnäsissä vierailimme Pihlajarinteessä ja Labbyn kartanossa. Etäkohteissa ehtii yleensä jutella pidemmän kaavan mukaan asukkaiden kanssa, ja siinä samalla tulee vaihdettua remonttikuulumisia puolin ja toisin. Kaupunkialueella tuntui puolestaan olevan aikamoiset hulinat. Vaikuttaa siltä, että parin hiljaisemman vuoden jälkeen vanhojen talojen ystävät ovat jälleen runsaslukuisina liikenteessä.

Kirppismyyntejä en ehtinyt tänään juurikaan silmäillä, mutta Viinatornin pihalta ostin ison taulunkehyksen tulevia projekteja silmällä pitäen. Kirpparihaukoille on kyllä kaupunki pullollaan erilaisia myyntipisteitä vähän joka kadunkulmassa ja pihamailla. Ihania taukopaikkoja on Smaku-tapahtuman lisäksi tarjolla myös runsaasti, ja hyvä niin. Tuhannet viikonlopun aikana kaupungissamme vierailevat tarvitsevatkin laajan tarjonnan kahvittelu- ja ruokailupaikkoja. 

Villa Limpussa en ole vieraillut aiempien omistajien aikaan, mutta nyt uusien omistajien myötä talo on jälleen vanhoissa taloissa mukana. Kodista löytyi kivoja vanhoista ikkunoista rakennettuja kaapistoja sekä väliovia. Sisustusväreissä oli samaa heleyttä ja värikkyyttä kuin talon asukkaan omassa taiteessa, jota oli myös runsaasti esillä. 

Vanhan Viinatornin viehätys on runsas taide ja jäämistö Kai Nissisen ateljeessa, joka näyttää säilytetyn lähes ennallaan. Perhe asuttaa rakennuksen alakertaa, ja Viinatornin taideosasto kunnoittaa mennyttä, ja se näyttää sangen monipuoliselta.

Isnäsissä sijaitseva Pihlajarinne on yksi saha-alueella säilyneistä työntekijöiden taloista. 1800-luvun loppupuolella Pihlajarinteessäkin on ollut neljä hellahuonetta. Entiset työntekijöiden talot sijaitsevat saha-alueen välittömässä läheisyydessä, ja saha työntekijöineen on muodostanutkin tiiviin kyläyhteisön. Onneksi näitä entisiä työntekijöiden taloja on säilynyt kolme kappaletta kylänraitin varrella.

Labbyn kartanon päärakennuksen historia ulottuu 1860-luvulle, jolloin rakennus siirrettiin nykyisille sijoilleen. Tällä hetkellä kartanossa remontoidaan keittiötä, ja piha-alueen runsaissa rakennuksissa riittänee remontoitavaa kohde kerrallaan. Kartanon isot ikkunat antavat kauniisti valoa, ja takapihan puolen katettu terassialue houkuttaa nauttimaan kesäiltojen leppeästä tunnelmasta. Pihamaalla kartanon naapurissa on vanha väentupa, jonka edustalla voi nauttia kahvihetkestä Makedonian männyn varjossa.

Kuvat © Lilla Lovisa Photography: 1-3 Labbyn kartano, 4-5 Pihlajarinne, 6-10 Viinatorni, 11-16 Villa Limppu