Asuntomessut 2022

Asuntomessut pyörähtivät tänään käyntiin, ja toivottavat kävijät tervetulleeksi Naantalin Lounatuulen kaupunginosaan. Oman puhelimeni karttasovellus ei ollut ihan päiväntasalla Lounatuulen sijainnista, mutta kaikesta huolimatta oikea osoite löytyi seuraamalla tienvarsiopasteita perille asti. Uusi kaupungiosa sijaitsee kalloisessa maastossa mäntymetsän ympäröimänä. Yhdeltä sivulta aukeaa peltomaisemaa, ja toisella sivulla pilkistää merenlahti. 

Tämän vuoden Asuntomessuista päällimmäiseksi jäi mieleen hirsirakentaminen ja puumateriaalin käyttö muutenkin sisustusmateriaaleissa ja pinnoissa. Alueella on toki myös useampi kivitaloprojekti ja muitakin ulkoverhoilumateriaaleja. Ennakkoon Dekon julkaisun pohjalta odotin melko hillittyä värikarttaa niin kohteiden ulkoväritysten kuin sisustusvalintojenkin suhteen. Paikan päällä hillittyjen sävyjen lisäksi sisustuksista löytyi melko usein ripaus metsänvihreää ja muutamassa kodissa toki ihan mukavastikin värejä. Keittiöt olivat pääsääntöisesti jotain muuta kuin valkoista värityksiltään. Itse ainakin rekisteröin ruskeita, sinisiä, harmaita ja vihreitä keittiökaapistoja Asuntomessualueen kohteista.

Messualueen kodeissa on isoja ikkunoita, jotka avautuvat metsänäkymiin. Tontit vaikuttivat pienehköiltä, ja metsää oli rakennusten ympäristöön säästetty runsaasti. Monen tontin pihaviimeistely näytti tarkoittavan muutamaa rullaa kunttaa, joka sitoi tonttimaan saumattomasti ympröivään metsikköön.

Kohteissa on nähtävillä lukuisia porealtaita eri valmistajilta. Saunat näyttävät edelleen olevan ennen kaikkea lasiseinäisiä ja sävyltään lämpökäsitellyn puun ruskeita. Muutama vaalea ja myöskin musta sauna löytyi joukosta. Aiemmat spa-neliöt ovat supistuneet maltillisiksi suihkutiloiksi, mutta pintamateriaalivalinnoissa liputetaan edelleen eleetöntä ja linjakasta muotoilua sadesuihkuineen.

Itse en messuilta löytänyt mitään kovin yllätyksellistä taikka uutta ideaa. Kiinnostavin pintamateriaali oli kipsitasoitus Villa Pinnan sisätiloissa, ja se näyttikin sangen hyvälle. Kalkkitasoitetta voisin minäkin kokeilla tänne omaan remonttikohteeseen näkemäni pohjalta.

Messujen mukavinta antia oli tälläkin kertaa rakennuttajat, jotka ovat nyt luoneet tulevan oman kotinsa täysin omien toiveidensa ja sisustusmakunsa mukaisesti. Messuilla on usein mukana myös muutama nappivalintoja tekevä ammattisisustaja, joiden projekteja on aina mukava päästä katsastamaan.

Naantalin Asuntomessut pähkinänkuoressa:

  • Hirsi- ja kivitalot
  • Puurima sisustusmateriaalina
  • Piharakentaminen kuntalla
  • Pore-altaat
  • Maltilliset neliöt niin pihalla kuin sisällä
  • Talojen tumma ulkoverhoilu
  • Vihreä tehosteväri sisustuksessa
  • Aurinkoenergia ja maalämpö
  • Isot ikkunapinnat 
  • Metsämaisemat



















Le Mont-Saint-Michel

Matkustimme Pariisista junalla Normandiaan kohteenamme Mont Saint Michelin luostarisaari. Viimeinen junapysäkki ennen Mont Saint Micheliä on Pontorson, josta ainakin sesonkiaikaan kesällä pääsee rannikolle asti bussikuljetuksella (välimatka noin 10 kilometriä hintaan 3,10). 

Mont Saint Michelin saarella on yli 1300 vuotinen historia, johon on mahtunut erilaisia jaksoja niin uskonnollisena sijaintina, vankilasaarena kuin sodankäynninkin tukikohtana. Alunperin saaren nimi on ollut Mont Tombe, mutta nimi muutettiin myöhemmin Le Mont-Saint-Micheliksi. Tämä tapahtui piispa Avranchesin unen myötä: piispa oli nähnyt unessaan arkkienkeli Mikaelin pyytävän häntä rakennuttamaan pyhäkön hänen nimissään. Näin tapahtuikin sittemmin.

Ranskan vallankumouksen aikoihin munkit joutuivat poistumaan luostarisaarelta, ja saari muuttui vankilakäyttöön.Vankilatoiminta jatkui aina vuoteen 1863 asti, jolloin se vihdoin lakkautettiin. Lakkautuksen puolesta vetosivat eri taiteilijat ja kirjailijat. Samalla myös restaurointitöitä aloiteltiin, ja turismi lähti saarella kasvuun. Mont Saint Michelille on päässyt jopa hyöryjunalla vuosien 1910 - 1938 välillä Pontorsonista. Luostarisaari säästyi myös toisen maailmansodan pommituksilta, ja rakennuskanta on säilynyt vähintääkin keskiaikaisena nykypäiville asti.

Vuodesta 1966 eteenpäin munkit ja nunnat ovat jälleen asuneet saarella ja luostaritoiminta palautui. Mekin pääsimme luostarivierailumme aikana näkemään munkkeja ja nunnia arkisissa askareissaan sekä hartaushetkessään. Meille turisteille saaren ja luostarin kovat porrasnousut nostivat hieman hikeä pintaan, mutta paikallisille portaiden kipaisu näytti oikein luontevalta ja helpolta. 

Hotellimme sijaitsi heti luostarisaaren nykyisen yhdyssillan mantereen puolella. Huoneiden ikkunoistamme avautui ihastuttava saarimaisema, jota oli kiva seurata vuorokauden eri valaistuksissa. Toki vierailimme saarellakin useita kertoja, ja ihmettelemässä myös vuorovesien vaihtelua. Hotellimme paras puoli oli siis näkymä luostarisaareen ja toisena bonuksena paksut kylpytakit sekä hotellihuoneiden reilu koko. Muuten hotelli oli kuin jäänne konferenssihotellien kulta-ajoilta. Jos sulki silmänsä nurkkien vesivahingoilta ja keskittyi vain suihkun hyvällä paineella tulevaan lämpimään veteen, olosuhteet olivat ihan mukavat. Isoin miinus meiltä tulee hotellin hyvinkin epätasaiselle henkilökunnan osaamistasolle. Vastaanottoon sattui meidän vierailumme aikaan kaksi henkilöä, jotka todella aiheuttivat verenpaineen nousua, kun yritimme kommunikoida lähtöpäivän aikataulusta ja jopa hotellihuoneiden maksusta. Ongelmatilanteeseen saimme sen sijaan aivan ihanaa apua ja palvelua muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Mercure hotellin vastaanottovirkailijalta. Vahva suositus siis kyseisen hotellin asiakaskokemuksesta (vaikka olimmekin toisen hotellin asiakkaita). Sivuhuomatuksena mainittakoon vielä, että hotellimajoitusta löytyy hieman myös itse luostarisaarelta, jos majoittuminen autenttisessa ympäristössä kiinnostaa. Luostarisaarelle majoittuville suosittelen kevyitä matkalaukkuja mukaan (portaat!).

Kaiken kaikkiaan Mont Saint Michel sulatti sydämeni upeana miljöönä. Vuorovesi-ilmiötä tuli myös ihmeltyä, kun näin Suomessa asuvana vedenpinnan korkeuden suuri vaihtelu on jäänyt kokematta. Laskuveden aikaan oli kiva kävellä pitkin merenpohjaa ja kiertää saarta. Vuorovesivaihtelu on saaren ympäristössä normaalisti noin yhdeksän metriä. Meri pakanee laskuveden aikana kilometrien päähän kauas kohti ulappaa, ja kiirii taas vauhdilla takaisin muutaman tunnin kuluttua. Saaren ympäristö on myös kuvankaunista maalaismaisemaa, ja Normandia tarjosikin meille aivan parastaan myös säiden muodossa. Ennakkoon vähän pelkäsimme, että hurjat helteet vievät meistä mehut, mutta matkamme ajaksi sattuikin hieman viileämpi kesäkelijakso, joka sopi erinomaisesti pitkiin kävelyretkiin.

Palasimme Normandiasta Pariisin suuntaan junalla. Pontorson - Rennes väli meni rauhallisesti tuksuttelevan paikallisjunan kyydillä. Rennesistä Pariisiin matka meni sen sijaan vauhdikkaasti yli 300 kilometrin tuntinopeudella. Pariisissa meitä odottikin tieto lentokenttähenkilökunnan lakkoilusta, mutta pääsimme kaikesta huolimatta palaamaan omalla lennolla kotiin.

PS. Pitäkää kiinni välipaloistanne, jos nautitte niitä Mont Saint Michelillä. Lokit ovat tottuneita turisteihin, ja valmiita tulemaan osingoille sangen tuttavallisesti. Yksi räpyläjalka himoitsi jäätelöäni, ja teki yllätyshyökkäyksen tötterön kimppuun. 1-0 lokille.





















Pariisissa

Lähdimme ystäväporukalla lomamatkalle Pariisiin. Suunnitelmissa oli vierailla myös Versaillesin puutarhassa, ja tämän myös toteutimme. Muutama päivä kului ihan Pariisin katuja kävellen ja muutamia nähtävyyksiä kierrellen. Pääpaino oli kuitenkin tunnelmien, makujen, näkymien ja mukavan yhdessäolon puolella, joten emme laatineet ennakkoon suuria suunnitelmia tai aikataulutuksia retkeä varten.

Pariisista jatkoimme edelleen Normandiaan, ja siitä teen vielä erikseen toisen postauksen. Pariisin loma alkoi rantautumisella seitsemännessä kaupunginosassa sijaitsevaan hotelliimme nimeltään Hotel de la Tour Eiffel. Kyseinen hotelli on luokiteltu kahdella tähdellä. Huoneet ovat pienehköt, eikä aamupalaa ole tarjolla hotellin tiloissa. Ehdottomia plussapuolia olivat sen sijaan hotellin mukava ja auttavainen henkilökunta, sekä sijainti rauhallisella yksisuuntaisella kadulla, mutta kuitenkin muutaman askeleen päässä lähimmistä ravintoloista, ja ennen kaikkea alle kilometrin päässä Eiffel-tornista. Eiffelin tiennoilla kävelimmekin useampaan otteeseen, ja näimme Pariisin ykkös nähtävyyden niin aamuauringossa kuin yövalaistuksessaan, sekä kello 23:00 (-23:05) valonäytöksen välkehdinnän. 

Päätimme ostaa myös liput Eiffeliin, ja jonotimme paahtavan auringon alla muiden turistien muassa tunteroisen päästäksemme torniin. Valitettavasti Eiffelin ylin taso oli suljettuna vierailupäivänämme, mutta omalle korkeanpaikankammolle nuo alemmat tasotkin tuntuivat riittäviltä. Tornissa vierähti aikaa useampi tunti Pariisin nähtävyyksiä ihaillen yläilmoista. Eiffelin ensimmäisellä tasolla on tarjolla myös ravintoloita, ja kohotimmekin lasilliset kuohuvaa loman ja Pariisin kunniaksi yläilmoissa.

Ruokailut hoidimme Pariisissa ilman ennakkosuunnitelmia ja valitsimme sopivan kulmaravintolan vauhdista, kun jalat tai nälkä alkoivat ilmoittelemaan paussin tarpeesta. Ruoka-annokset olivat mielestäni sangen kohtuuhintaisia, mutta juomissa ihan virvoitusjuomista alkaen oli sitten katteet kohdillaan ainakin kahvilayrittäjän näkökulmasta. Esimerkiksi tilaamani mojito maksoi 16,90 ja pasta-annos puolestaan 13,50. Ravintoloiden välillä oli myös melko isoja eroja kahvien, drinkkien ja limppareiden hinnoissa. 

Kotikatumme tuntumassa oli mukavia leipomoita ja hedelmäkauppoja (oli siellä lihakauppiaskin). Versaillesin retkelle varauduimme piknik-eväin lähikaupoistamme. Versaillesin vierailulle sattui kaikkein kuumin päivä, ja olikin tosi mukavaa pysähtyä paussille Versaillesin puiston käytävien varjoisille kujille. Versaillesissa ja aiemmin myö Eiffelissä oli runsaasti ranskalaisia koululaisia luokkaretkeilemässä, ja tämä osaltaan vaikutti kohteiden jonkinmoiseen ruuhkaisuuteen. Toki meitä turistejakin hengaili sangen kiitettävät määrät joukoissa.

Pariisin liikenne on oma lukunsa. Muualla Ranskassa liikenne vaikutti sujuvan ihan suomalaiselle mentaliteetille sopivalla tahdilla, mutta Pariisissa autoilijat, skootterit, pyöräilijät ja joukkoliikenne survoutuvat ennakkoluulottomasti samaan sumppuun vauhdilla. Jännittävin matkustustapa meillä oli tuktuk-skootterin kyyti Eiffeliltä Notre Damelle. Kyseisen kyydin jälkeen huomasimme, että Pariisissa on myös turisteja vedättäviä kyydin tarjoajia. Onneksi taksimatkan hinta lentokentältä Pariisiin on sovittu yhteisymmärryksessä 53/58 euroon riippuen kummalle puolelle Seineä on matkustamassa. Meillä neljään naiseen tuo vajaa kuusikymppinen oli sangen kohtuullinen kustannus helposta matkanteosta. Vaikka pidimme metroa ja paikallisjunaa myös hyvinä vaihtoehtoina, emme niitä loppujen lopuksi testanneet.

Palattuamme Normandiasta takaisin Pariisiin lentokentillä oli aloitettu useamman ammattiryhmän lakkoilut. Tämä tuli meille yllätyksenä siinä vaiheessa, kun aloimme suunnitella taksiin nousua päästäksemme lentokentälle. Ensimmäinen tarjolle tullut taksikuski oli ilmeisesti ajatellut tehdä lakolla hieman extra tiliä, ja tarjosi meille kyytiä 130 euron hintaan (58 euron asemasta). Epäilimme hieman herran puheita ja löysimmekin hetken päästä ihan normi taksalla operoivan kuljettajan. Varoituksen sanana muuten sellainen, että Pariisin taksit eivät ota mielellään neljää kyytiläistä mukaan. Meidän neljän hengen porukka torjuttiin usein, ja taksit jättivät meidät tylysti odottamaan seuraavaa ehdokasta. Loppujen lopuksi onneksi löysimme aina taksin, joka oli valmis tyhjentämään oman konttori-keittiönsä, eli apukuskin paikan, matkustajaa varten.

Pariisissa riittää nähtävää useammallakin reissulle, eli ehkä vielä joskus matkani suuntautuu tuonne uudestaan. Moni kohde ja nähtävyys oli muuten tällä hetkellä remontissa tulevia 2024 olympialaisia silmällä pitäen oletan. Eiffel-tornikin oli huollossa. Vuorikiipeilyvarusteiset henkilöt putsasivat Eiffelin pintaa tulevaa maalausurakkaa varten. Eiffelin väri on muuten vaihtunut monta kertaa. Kuvissa se näyttäytyy sen verran tummana, että itse ainakin oletin sen olevan vakio väri. Sävy kuitenkin muuttuu joka seitsemäs vuosi, kun tornin maalausurakka alkaa.