Hyvää joulua! Treanin kotipesässä joulu on sujunut melkoisen perinteisesti. Pari päivää ennen h-hetkeä sain metsästettyä meille kivan latvakuusen ja houkuteltua sen ihan kuusenjalkaan asti. Kuusi on myös sivistyneesti pystynyt pystyssä.
Tyttäret hoitivat kuusen koristelun ja hieman myös siivoiluja, siinä missä minä postailin lähinnä herttasen tiskin takana vielä viimeisiä lahjamyyntejä hoidellen. Ruokaostoksia teimme pikkasen jo etukäteen, mutta jouluaattona puoli tuntia ennen ruokakauppojen sulkemista, tuli vielä ostettua kolme kassin jackpot joulun pyhien ruoka-aineita. Näistä onkin sitten syntynyt uunilohta, erilaisia laatikoita, salaatteja, juustotarjotinta pipareineen ja tietysti myös hieman suklaataa.
Perheemme esikoisella oli visio, että hän haluaa kokeilla leipäkakun valmistamista. Lohikakusta tuli mainio, ja tänään sellaista saimme siis maistella salaatin ohella. Passasi hyvin iltapäivään, varsinkin kun tuli käytyä myös hieman ulkoilemassa kameran kanssa.
Valo, rauha, kauneus. Sellaista oli tarjolla läheisellä rannalla. Matalasta kulmasta puolen päivän aikaan paistellut aurinko kultasin rannat, ja oli suorastaan häikäisevä heijastellen myös hieman jääriitteestä, joka jo osittain on peittänyt lahdelman.
Lahjapaketeista putkahteli tänä vuonna hieman Marimekkoa, muutama lahjakortti sekä tyttären DIY-valmistamat karkkipurkit. Karkkipurkkien sisältöä on tänään myös napsittu maha pinkeänä, ja pari leffaa on tullut katsottua. Näinpä Joulupäivä on tuntunut rentouttavalta, ja pakko myöntää myös, että pitkältä. Huomenna vartalo kaipaa jo varmasti hieman aktiivisempaa tekemistä. Josko sitä jo hieman töihinkin alkaisi orientoitumaan. Vai pitäisikö vielä käydä rapistelemassa hieman piparikulholla, ja katsoa jotain juustohommelia viinilasillisen oheen.
Halaus!
Hyasinttiasetelma vanhaan soppakulhoon
4.12.17
Vanhan ja uuden liitto on se juttu meidän kotimme sisustuksessa. Uudehko kotitalo tarjoaa melkoisen modernit puitteet asumiselle. Sisustus on sitä vastoin syntynyt pääsääntöisesti kierrätetyn kalustuksen varaan. Joukossa on tosin myös muutamia design-klassikoita, kuten ruokailutilan valaisimina Artekin Chrome Bellit. Pientuotteista meillä löytyy niin uutta kuin vanhaa. Värisävyjä ja asetemia päivitetään melko harvoin, mutta silloin tällöin sentään.
Viime kirppiskierroksella koitin bongailla ovaalinmallisia vanhoja soppakulhoja. Muutama ovaali löytyikin, mutta kulhojen värimaailma ja kuvitus ei ollut ihan oman maun mukainen niissä, joten päädyin pyöreämmän malliseen isohkoon soppa-astiaan.
Soppakulhon värimaailma on sinivalkoinen. Ajatuksena minulla oli tehdä siihen pikkujouluinen valkovihreä asetelma. Kukkakaupassa ei sattunut olemaan kuin yksi valkonen hyasintti, joten myös yksi sininen hyasintti tuli mukaan kokonaisuuteen. Kulhoon mahtu kaiken kaikkiaan yksi jouluruusu, hyansinttejä sekä valkoisena että sinisenä ja pieni muratti. Asetelma peitin omalta pihalta kerätyllä sammaleella.
Kukka-asetelmasta tuli aika söpö ja tietysti oman maun mukainen. Olenkin alkanut tekemään yhä enenevissä määrin kukkajutut itse, mutta onneksi välillä löytää kaupoiltakin suoraan valmiina kivoja leikkoja sekä istutuksia.
Viime kirppiskierroksella koitin bongailla ovaalinmallisia vanhoja soppakulhoja. Muutama ovaali löytyikin, mutta kulhojen värimaailma ja kuvitus ei ollut ihan oman maun mukainen niissä, joten päädyin pyöreämmän malliseen isohkoon soppa-astiaan.
Soppakulhon värimaailma on sinivalkoinen. Ajatuksena minulla oli tehdä siihen pikkujouluinen valkovihreä asetelma. Kukkakaupassa ei sattunut olemaan kuin yksi valkonen hyasintti, joten myös yksi sininen hyasintti tuli mukaan kokonaisuuteen. Kulhoon mahtu kaiken kaikkiaan yksi jouluruusu, hyansinttejä sekä valkoisena että sinisenä ja pieni muratti. Asetelma peitin omalta pihalta kerätyllä sammaleella.
Kukka-asetelmasta tuli aika söpö ja tietysti oman maun mukainen. Olenkin alkanut tekemään yhä enenevissä määrin kukkajutut itse, mutta onneksi välillä löytää kaupoiltakin suoraan valmiina kivoja leikkoja sekä istutuksia.
Loviisan joulukodit & Loviisan joulu 2017
28.11.17
Lämpimästi tervetuloa Loviisaan! Meillä on joulukauden avaus tulossa tämän viikon perjantaina, eli 1.12. kello 18 alkaen. Joulut avataan torille keskittyvällä ohjelmalla, ja keskustan pienet liikeet ovat avoinna kello 21 asti. Tietysti myös oma sisustuskauppani herttanen jouluilee muiden mukana.
Loviisan joulukodit on Suomen tunnelmallisin ja lämminhenkisin tapahtuma. Mielestäni! Eli suosittelen tätä tapahtumaa sinulle, joka tykkäät sisustuksesta, joulusta ja vanhojen talojen tunnelmasta. Joulukodit ovat talvinen ja pienimuotoisempi versio Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta, jonka ajankohta on aina elokuun lopulla.
Joulukodeissa on tarjolla kohteiden oma tekemiä tuotteita, ja monella joulukotikohteella on myös myynissä jouluisia herkkuja.
Kokosin oheen muutaman tunnelmakuvan menneiltä joulukotivuosilta. Monessa kohteessa on myös ilo seurata remonttien edistystä ja sisustuksen päivittymistä. Ainahan nuo tuntuvat jotain kivaa uutta näkökulmaa kotiensa sisustukseen keksivän!
Joulukodit ovat avoinna 2.-3.12. (LA-SU) sekä seuraavan viikonloppuna eli 9.-10.12. kello 10-17. Nähdäänkö siis Loviisassa?
PS. Loviisa sijaitsee itäisellä uudellamaalla noin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta. Omalla autolla Loviisaan on helppo tulla. Meillä ei ole parkkimaksuja! Bussit kulkevat myös, ja linja-autoasemalta kävelet joulukoteihin ja torille helposti.
Labels:
inspiraatio,
joulu,
Loviisa,
Loviisan Wanhat Talot,
menovinkit,
sisustus,
tunnelma,
Visit Loviisa
Huoneen muodonmuutos
25.11.17
Meidän kotimme valmistui 2011 lokakuun viimeiselle viikolle (hei, meillähän on synttärit juuri nyt!). Rakennusvuonna nuorempi tytär oli hieman alle 11 vuotias, ja oli tehnyt oman huoneensa sisustustoiveensa noin kymmenvuotiaana. Hänen toiveensa mukaisesti huoneeseen tuli myös vaaleanpunaista seinäpintaa, joka toteutui hieman metallihohtaisella vaaleanpunaisella Boråsin tapetilla.
Vaaleanpunaisesta väristä meidän perheessämme tykkäävät kaikki (ehkä koirakin?). Siitä huolimatta nyt teini-ikäinen tytär oli jo jonkin aikaa toivonut huoneensa päivitystä hieman ajankohtaisemmaksi. Hän oli kaavaillut seiniin jotakin uudistusta mustan, valkoisen tai harmaan väripaletin alueelta. Koska minulla oli sangossa jäljellä harmaaseen sävytettyä savimaalia, ja hieman myös sävyttämätöntä savimaalia, päätimme maalata tyttären huoneen vaaleanpunaiset tapetit suoraan päälle tällä savimaalijämällä. Perheen esikoinen kävi Hesan reissullaan vielä täydentämässä väripigmenttivarastojamme Domus Classicassa. Yhdellä mustalla ja yhdellä vihreällä väripullolla saimme savimaalijämät sävytettyä sopivan betonimaiseksi harmaaksi.
Tytär teki (vihaamani) esivalmistelut, eli siirsi huonekalut ja teippasi sekä suojasi huoneen valmiiksi. Sävyn sekoittamisen oppikoulun kävin jo herttasen taannoisen pintaremontin yhteydessä, ja nyt sopiva harmaa syntyikin helposti. Kahden seinän sutimiseen (ristiin rastiin) kahdelta henkilöltä meni noin puolitoista tuntia. Savimaali myös kuivuu nopeaan, joten huoneen sisustelut pääsi sitten suorittamaan sangen nopeaan.
Tyttären sisustustyyli on hieman "boho chic" eli hän tykkää yhdistellä rentoja, rouheita elementtejä kynttiläntunnelmaan, ja muutamiin etnisiin tai jopa "kultaisiin" yksityikohtiin. Huoneen muodonmuutosta varten tehtiin pari hankintaa: IKEAsta tytär sai toivomansa "itämaisen" maton, jossa on viinipunaisen lisäksi rauhallisempia sävyjä. Herttasen valikoimasta löytyi toivottu Buddhan pää sekä pari tuoksukynttilää. Tytär kävi myös penkomassa ulkovarastostamme kynttiläkruunun, joka meillä oli edellisessä asunnossamme, mutta joka sittemmin on ollut arkistoihin hylättynä. Kynttiläkruunu on mustaa metallia ja kirkasta lasia.
Huoneen tyylin viimeistelevät muutamat kultaiset yksityiskohdat, kivat kortit, julisteet ja valokuvat. Muutamia lisäyksiä seinille on vielä kuulemma tulossa.
Meillä tyttärille on hommattu 120 cm runkopatjat, jotka he voivat ottaa mukaansa siihen ensimmäiseen omaan asuntoonsa... aikanaan. Kumpikin tyttäristä päivittää ajoittain huoneensa ilmettä vaihtamalla sängynpäälle ladatun tyynykasan tyynynpäällisiä. Tällä hetkellä mustavalkoinen linja näyttää olevan pop.
Nuorimmainen on tyytyväinen huoneensa muodonmuutoksen lopputulokseen. Itse tykkään myös savimaalin jättämästä pinnasta niin paljon, että mietin jo seuraavaa maalauskohdetta. Mikähän seinä joutuu seuraavaksi uhriksi?
PS. Viimeisenä kuvana on pieni kollaasi "ennen" hengessä. Söpöhän tuo huone on ollut vaaleanpunaisenakin!
Vaaleanpunaisesta väristä meidän perheessämme tykkäävät kaikki (ehkä koirakin?). Siitä huolimatta nyt teini-ikäinen tytär oli jo jonkin aikaa toivonut huoneensa päivitystä hieman ajankohtaisemmaksi. Hän oli kaavaillut seiniin jotakin uudistusta mustan, valkoisen tai harmaan väripaletin alueelta. Koska minulla oli sangossa jäljellä harmaaseen sävytettyä savimaalia, ja hieman myös sävyttämätöntä savimaalia, päätimme maalata tyttären huoneen vaaleanpunaiset tapetit suoraan päälle tällä savimaalijämällä. Perheen esikoinen kävi Hesan reissullaan vielä täydentämässä väripigmenttivarastojamme Domus Classicassa. Yhdellä mustalla ja yhdellä vihreällä väripullolla saimme savimaalijämät sävytettyä sopivan betonimaiseksi harmaaksi.
Tytär teki (vihaamani) esivalmistelut, eli siirsi huonekalut ja teippasi sekä suojasi huoneen valmiiksi. Sävyn sekoittamisen oppikoulun kävin jo herttasen taannoisen pintaremontin yhteydessä, ja nyt sopiva harmaa syntyikin helposti. Kahden seinän sutimiseen (ristiin rastiin) kahdelta henkilöltä meni noin puolitoista tuntia. Savimaali myös kuivuu nopeaan, joten huoneen sisustelut pääsi sitten suorittamaan sangen nopeaan.
Tyttären sisustustyyli on hieman "boho chic" eli hän tykkää yhdistellä rentoja, rouheita elementtejä kynttiläntunnelmaan, ja muutamiin etnisiin tai jopa "kultaisiin" yksityikohtiin. Huoneen muodonmuutosta varten tehtiin pari hankintaa: IKEAsta tytär sai toivomansa "itämaisen" maton, jossa on viinipunaisen lisäksi rauhallisempia sävyjä. Herttasen valikoimasta löytyi toivottu Buddhan pää sekä pari tuoksukynttilää. Tytär kävi myös penkomassa ulkovarastostamme kynttiläkruunun, joka meillä oli edellisessä asunnossamme, mutta joka sittemmin on ollut arkistoihin hylättynä. Kynttiläkruunu on mustaa metallia ja kirkasta lasia.
Huoneen tyylin viimeistelevät muutamat kultaiset yksityiskohdat, kivat kortit, julisteet ja valokuvat. Muutamia lisäyksiä seinille on vielä kuulemma tulossa.
Meillä tyttärille on hommattu 120 cm runkopatjat, jotka he voivat ottaa mukaansa siihen ensimmäiseen omaan asuntoonsa... aikanaan. Kumpikin tyttäristä päivittää ajoittain huoneensa ilmettä vaihtamalla sängynpäälle ladatun tyynykasan tyynynpäällisiä. Tällä hetkellä mustavalkoinen linja näyttää olevan pop.
Nuorimmainen on tyytyväinen huoneensa muodonmuutoksen lopputulokseen. Itse tykkään myös savimaalin jättämästä pinnasta niin paljon, että mietin jo seuraavaa maalauskohdetta. Mikähän seinä joutuu seuraavaksi uhriksi?
PS. Viimeisenä kuvana on pieni kollaasi "ennen" hengessä. Söpöhän tuo huone on ollut vaaleanpunaisenakin!
Lounastellen Loviisassa
23.11.17
Loviisan vanhimmassa rakennuksessa (1695) toimii Degerby Gille -niminen tilausravintola, joka on avoinna myös loviisanseudun tapahtumien aikaan, ja nyttemmin myös torstaina toimien lounasravintolana.
Eilen otin asiakseni käydä lounastelemassa kaupungilla, ja vihdoin pääsin testaamaan miltä Gillen tarjonta vaikuttaa. Tilanahan tuo vanha talo on kerrassaan tunnelmallinen. Pääsalin seinät ovat tummalla hirrellä, ja muissa tiloissa on pääsääntöisesti kartanohenkistä tapettia ja värisävyjä.
Ravintolatilaan oli laiteltu jo hieman jouluakin esille, ja tulevina viikonloppuina Degerby Gille kattaa seisovanpöydän jouluisilla mauilla. Loviisan joulukodit viikonloppuina Gille on myös avoinna pikkujouluisen lounaan merkeissä.
Eilisen lounaan aikaan ravintolassa kävi mukava kuhina, joten loviisalaiset ovat taitaneet jo aika kivasti löytää torstai-lounaat Gillen tapaan. 13 euron hintaan tarjolla oli alkukeitto (tomaatti-vuohenjuusto), leipälajitelma, salaattipöytä, pääruokana sitruunaista lohta ja kapris-perunoita sekä jälkiruokapuolelta pannacottaa punaherukoilla maustettuna. Kala- ja kasviruoat ovat ne, joita pääsääntöisesti metsästän, kun lähden ostolounaalle ihan kylille asti. Hyvinhän tuokin kombo toimi Degerby Gillen keittiön valmistamana.
Jälkiruokakahvit sekä -teet oli katettu kivasti vanhaan isoon kaappiin (ensimmäinen kuva). Mukava idea totta tosiaan, ja toi oman charminsa ruokailun päätökseen.
Eilen otin asiakseni käydä lounastelemassa kaupungilla, ja vihdoin pääsin testaamaan miltä Gillen tarjonta vaikuttaa. Tilanahan tuo vanha talo on kerrassaan tunnelmallinen. Pääsalin seinät ovat tummalla hirrellä, ja muissa tiloissa on pääsääntöisesti kartanohenkistä tapettia ja värisävyjä.
Ravintolatilaan oli laiteltu jo hieman jouluakin esille, ja tulevina viikonloppuina Degerby Gille kattaa seisovanpöydän jouluisilla mauilla. Loviisan joulukodit viikonloppuina Gille on myös avoinna pikkujouluisen lounaan merkeissä.
Eilisen lounaan aikaan ravintolassa kävi mukava kuhina, joten loviisalaiset ovat taitaneet jo aika kivasti löytää torstai-lounaat Gillen tapaan. 13 euron hintaan tarjolla oli alkukeitto (tomaatti-vuohenjuusto), leipälajitelma, salaattipöytä, pääruokana sitruunaista lohta ja kapris-perunoita sekä jälkiruokapuolelta pannacottaa punaherukoilla maustettuna. Kala- ja kasviruoat ovat ne, joita pääsääntöisesti metsästän, kun lähden ostolounaalle ihan kylille asti. Hyvinhän tuokin kombo toimi Degerby Gillen keittiön valmistamana.
Jälkiruokakahvit sekä -teet oli katettu kivasti vanhaan isoon kaappiin (ensimmäinen kuva). Mukava idea totta tosiaan, ja toi oman charminsa ruokailun päätökseen.
Harmaan sävyillä maalattu maisema
21.11.17
Amerikan lumisade numero kaksi oli tänään vuorossa. Painava märkä suojalumi kiinnittyi tahmeasti puihin ja oksistoihin. Maisema maalautui harmaan ja valkoisen sävyillä muutamassa tunnissa. Tiskirätin kokoiset räntärähmäleet kastelivat pipon ja hanskat hetkessä, mutta jäisistä sormista huolimatta oli kiva tallustaa kylätien laitaa ja tallentaa kameralle muutaman metsäisen otoksen.
Ulkoilu tekee hyvää, piristää ja katkaisee kivasti arkiset askareet (suomeksi sanottuna tietokoneen ruudun tuijotuksen). Oli syy mikä hyvänsä, niin ulkoilukamppeiden päälle pukeminen ja happihyppely ulkosalla on aina plussaa. Tämän kun aina muistaisi pitää mielessä.
Värikuvin. Harmaasävyin. Havunvihreäkin melkein mustan puhuvana. Kovat kontrastit. Utuinen luminen taivas. Kauneutta.
Ulkoilu tekee hyvää, piristää ja katkaisee kivasti arkiset askareet (suomeksi sanottuna tietokoneen ruudun tuijotuksen). Oli syy mikä hyvänsä, niin ulkoilukamppeiden päälle pukeminen ja happihyppely ulkosalla on aina plussaa. Tämän kun aina muistaisi pitää mielessä.
Värikuvin. Harmaasävyin. Havunvihreäkin melkein mustan puhuvana. Kovat kontrastit. Utuinen luminen taivas. Kauneutta.
Loviisan joulu 2017
19.11.17
On aika vinkata teille loppuvuoden tapahtumista täältä meidän suunnaltamme eli Loviisasta. Loviisan joulu avataan virallisesti 1.12. perjantaina. Kuuden aikaan Loviisan torilla on ohjelmaa ja keskustan liikkkeet ovat pääsääntöisesti avoinna ilta yhdeksään asti. Näin palvelee myös oma sisustuskauppani herttanen. Tervetuloa!
Se odotetuin juttu Loviisan joulussa on vanhat ihanat joulukodit, joihin pääsee vierailemaan kahtena peräkkäisenä viikonloppuna eli 2.-312. ja 9.-10.12.17.
Ihan snadisti kuivempaa ja kylmempää säätä toivon tuohon joulukuun alkuun. Pikku ripaus luntakaan ei tekisi pahaa, mutta kyllä noista joulukodeista löytää sen rauhallisen ihanan tunnelman, vaikka vettä vihmoisikin. Kynttilätunnelmalla ja joulutorttujen tuoksulla on tietysti oma taikansa.
Loviisan keskustan vanhat talot ja joulukotikohteet ovat varmasti monelle Loviisan kävijälle entuudestaan tuttuja, ja kannattaa suunnata myös katseet kohti Ruotsinpyhtään Ruukkia ja muita etäkohteita. Ruukin kohteet ovat sellaisia, että toivon löytäväni itsekin aikaa sen verran, että pääsen hurauttamaan Ruotsinpyhtään suunnalle.
Loviisan matkailun tuoreimmat esitteet löydät täältä.
Ensi viikolla otan asiakseni hommata pikkuruisen kuusen tai männyt meille kotiin ruukkuun tai maljakkoon. Jos tunnelmointi äityy oikein "pahaksi", niin pieni valoketjukin näyttäisi sangen kivalle havujen kanssa.
Kuvan pikku kuusi on viikonlopun somistuksia kylän seurantalolta, joka toimi tanssiaisten juhlapaikkana.
Se odotetuin juttu Loviisan joulussa on vanhat ihanat joulukodit, joihin pääsee vierailemaan kahtena peräkkäisenä viikonloppuna eli 2.-312. ja 9.-10.12.17.
Ihan snadisti kuivempaa ja kylmempää säätä toivon tuohon joulukuun alkuun. Pikku ripaus luntakaan ei tekisi pahaa, mutta kyllä noista joulukodeista löytää sen rauhallisen ihanan tunnelman, vaikka vettä vihmoisikin. Kynttilätunnelmalla ja joulutorttujen tuoksulla on tietysti oma taikansa.
Loviisan keskustan vanhat talot ja joulukotikohteet ovat varmasti monelle Loviisan kävijälle entuudestaan tuttuja, ja kannattaa suunnata myös katseet kohti Ruotsinpyhtään Ruukkia ja muita etäkohteita. Ruukin kohteet ovat sellaisia, että toivon löytäväni itsekin aikaa sen verran, että pääsen hurauttamaan Ruotsinpyhtään suunnalle.
Loviisan matkailun tuoreimmat esitteet löydät täältä.
Ensi viikolla otan asiakseni hommata pikkuruisen kuusen tai männyt meille kotiin ruukkuun tai maljakkoon. Jos tunnelmointi äityy oikein "pahaksi", niin pieni valoketjukin näyttäisi sangen kivalle havujen kanssa.
Kuvan pikku kuusi on viikonlopun somistuksia kylän seurantalolta, joka toimi tanssiaisten juhlapaikkana.
Labels:
herttanen,
joulu,
Loviisa,
sisustus,
tunnelma,
vanhat talot,
Visit Loviisa
Oppimisen iloa & kukkaloistoa
10.11.17
Aina voi oppia jotain uutta. Inspiraatio voi iskeä myös monella tapaa. Hyviä ohjeita ja esimerkkejä sekä kaikenlaista kauneutta on myös sosiaalinen media pullollaan. Taitavimmat nappaavat ideoista kiinni ihan lennossa, mutta itse kaipaan myös ihan kädestä pitäen tyyppistä neuvontaa ainakin käytännön taitojen opetteluun.
Postailinkin jo aiemmin miten inspiroiva oli taannoinen Brinkhall Workshop, joka keskittyi luovaan kukkasidontaan ja valokuvaukseen. Workshopissa olin kukkaosiosta innostunut kuin lapsi, ja nyt eilen pääsin ensi kertaa testailemaan oppejani ihan omin päin.
Kävin ostamassa nipun leikkokukkia loviisalaisesta kukkakaupasta, jossa fiilistelin kukkien värisävyjä ja hain siltä pohjalta linjaa kimpulle sekä kokonaisuudelle. Kukka-asetelma syntyi House Doctorin tummanvihreää ruukkuun, johon olin asetellut palan muovitettua "kanaverkkoa". Ostokukkien lisäksi keräsin omalta pihaltani ja lähimetsästä vielä lisukkeita asetelmaan. Koristeomena, lumimarja, syyshortensia (jo kuihtunut) ja pari eri ruusupensasta saivat lahjoittaa jokusen oksan työhöni.
Kukkakaupan puolelta asetelmaan tuli eukalyptusta, pari ruusua (jännä "rikottu" lajike) sekä koristevihreää pariakin sorttia. Hauska punaisen apilan ja ruohosipulin välimaastoihin sijoittuva leikko on minulle tuntematon, mutta passasi kivasti hahmottelemaani väriteemaan.
Itse olen tykästynyt tälläisiin vallattomiin ja vihtamaisiin kukkakimppuihin ja asetelmiin. Harmonia asetelmassa "täytyy" rikkoa jollakin, kuten nyt esimerkiksi kuivahtaneella hortensian kukinnolla. Erilaisten elementtien välille syntyy kiva vuoropuhelu.
Kun vihreään ruukkuun tekemä asetelma oli valmiina, löytyi työpöydältä vielä erinäinen setti jämiä, ja niistä tein pienempään keramiikkaruukkun lähes vihreäsävyisen asetelman. Kummatkin kukkatekeleet juhlistivat sisustuskauppani iltatapahtumaa eilen.
Hyvää viikonloppua!
Postailinkin jo aiemmin miten inspiroiva oli taannoinen Brinkhall Workshop, joka keskittyi luovaan kukkasidontaan ja valokuvaukseen. Workshopissa olin kukkaosiosta innostunut kuin lapsi, ja nyt eilen pääsin ensi kertaa testailemaan oppejani ihan omin päin.
Kävin ostamassa nipun leikkokukkia loviisalaisesta kukkakaupasta, jossa fiilistelin kukkien värisävyjä ja hain siltä pohjalta linjaa kimpulle sekä kokonaisuudelle. Kukka-asetelma syntyi House Doctorin tummanvihreää ruukkuun, johon olin asetellut palan muovitettua "kanaverkkoa". Ostokukkien lisäksi keräsin omalta pihaltani ja lähimetsästä vielä lisukkeita asetelmaan. Koristeomena, lumimarja, syyshortensia (jo kuihtunut) ja pari eri ruusupensasta saivat lahjoittaa jokusen oksan työhöni.
Kukkakaupan puolelta asetelmaan tuli eukalyptusta, pari ruusua (jännä "rikottu" lajike) sekä koristevihreää pariakin sorttia. Hauska punaisen apilan ja ruohosipulin välimaastoihin sijoittuva leikko on minulle tuntematon, mutta passasi kivasti hahmottelemaani väriteemaan.
Itse olen tykästynyt tälläisiin vallattomiin ja vihtamaisiin kukkakimppuihin ja asetelmiin. Harmonia asetelmassa "täytyy" rikkoa jollakin, kuten nyt esimerkiksi kuivahtaneella hortensian kukinnolla. Erilaisten elementtien välille syntyy kiva vuoropuhelu.
Kun vihreään ruukkuun tekemä asetelma oli valmiina, löytyi työpöydältä vielä erinäinen setti jämiä, ja niistä tein pienempään keramiikkaruukkun lähes vihreäsävyisen asetelman. Kummatkin kukkatekeleet juhlistivat sisustuskauppani iltatapahtumaa eilen.
Hyvää viikonloppua!
Labels:
herttanen,
inspiraatio,
kukat,
kukkasidonta,
oma elämä,
uuden oppiminen,
valokuvaus,
workshop
Kotosalla
7.11.17
Huomenta vaan täältä kotitoimistolta! Meidän kotimme juttu on iso yhtenäinen keittiö-olohuonetila, jota kutsumme olotilaksi (niin kekseliästä!). Olohuoneen jatkeena on pariovin varustettu huone, joka toimii telkkari- sekä vierashuoneena. Välillä meillä on vääntöä perheen kesken, josko tuo pariovellinen huone pitäisi muuntua talon ykkös makkariksi, mutta toistaiseksi meidän kolmen makkarit ovat olleet talon toisessa päädyssä, jossa on niiden lisäksi vessat, kodinhoito, kylpyhuone ja sauna.
Tässä olotilassa minulla on myös oma työpisteeni. Ihanteellisessa maailmassa työpiste olisi aina siisti, ja sopisi olohuoneen nurkkaan kuin paraskin sisustuelementti. Todellisuudessa lippulappumeri velloo pöydän tuntumassa, ja se siivotaan sitten hätäseen tarpeen vaatiessa.
Kotitoimistolla työskennellessä ehdottomasti parasta on rauha keskittyä, ja tehdä näin ollen tehokkaasti hommia. Paussin voi pitää hiippailemalla pari askelta keittiön puolelle, ja laittamalla kahvia tai teetä tulemaan. Muki kädessä voi sitten istahtaa kuvassa näkyvälle vanhalle vihreälle samettisohvalle ja katsella maalaismaisemaa isoista ikkunoista. Seuraa paussihetkiin tekee perheemme Rica-koira.
Tuli muuten yksi juttu mieleen: stressaako sisustaminen tai kodinlaittaminen sinua? Omalta kohdaltani täytyy kyllä sanoa, että ei stressaa ollenkaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Sisustelu on osa luovuutta, ja kodin sekä kodikkuuden toteuttaminen juuri tämän oman maun mukaan on pikemminkin inspiroivaa. Ja "täydellinen" on sana tai asia, jota en tavoittele, enkä koskaan ole tavoitellutkaan. Ihan ensimmäisessä omassa kodissa iloa tuotti, että oli sänky, ruokapöytä ja pari tuolia. Sekä musavehkeet! Sittemmin kodinvaihdot ja elämänmuutokset ovat tuoneet ja vieneet sisustusta aina johonkin suuntaan. Vahva vaikutus on myös kirppis-löydöillä, sillä niiden pohjalta myös muita sisustuselementtejä olemme pyrkineet asettelemaan kuvaan mukaan.
Tässä olotilassa minulla on myös oma työpisteeni. Ihanteellisessa maailmassa työpiste olisi aina siisti, ja sopisi olohuoneen nurkkaan kuin paraskin sisustuelementti. Todellisuudessa lippulappumeri velloo pöydän tuntumassa, ja se siivotaan sitten hätäseen tarpeen vaatiessa.
Kotitoimistolla työskennellessä ehdottomasti parasta on rauha keskittyä, ja tehdä näin ollen tehokkaasti hommia. Paussin voi pitää hiippailemalla pari askelta keittiön puolelle, ja laittamalla kahvia tai teetä tulemaan. Muki kädessä voi sitten istahtaa kuvassa näkyvälle vanhalle vihreälle samettisohvalle ja katsella maalaismaisemaa isoista ikkunoista. Seuraa paussihetkiin tekee perheemme Rica-koira.
Tuli muuten yksi juttu mieleen: stressaako sisustaminen tai kodinlaittaminen sinua? Omalta kohdaltani täytyy kyllä sanoa, että ei stressaa ollenkaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Sisustelu on osa luovuutta, ja kodin sekä kodikkuuden toteuttaminen juuri tämän oman maun mukaan on pikemminkin inspiroivaa. Ja "täydellinen" on sana tai asia, jota en tavoittele, enkä koskaan ole tavoitellutkaan. Ihan ensimmäisessä omassa kodissa iloa tuotti, että oli sänky, ruokapöytä ja pari tuolia. Sekä musavehkeet! Sittemmin kodinvaihdot ja elämänmuutokset ovat tuoneet ja vieneet sisustusta aina johonkin suuntaan. Vahva vaikutus on myös kirppis-löydöillä, sillä niiden pohjalta myös muita sisustuselementtejä olemme pyrkineet asettelemaan kuvaan mukaan.
Hallå där!
3.11.17
Halloota, viikonloppu! Ja hei myös kaikki sisustuksen ystävät! Oma sisustuskauppani herttanen muutti ihan hiljattain uuteen toimitilaan Loviisassa (Aleksanterinkatu 5). Omatoimisen rempan myötä myymälän seinät muuttuivat savimaalilla harmaiksi ja hieman betonin oloisiksi.
Kaupalla on jo jouluisetkin tuotteet esillä, sillä nuo saapuivat Tanskasta juuri parahiksi myymälän esilleasettelun alkaessa. Vieläkin tosin tavaraa tulee sesonkiin lisää mm. House Doctorilta, Gauhar Helsingiltä, Littlebit designilta ja Svaneforsilta. Muutama muukin tilaus pitäisi vielä ehtiä tekemään, ja pyrkiä pitämään hyllyt täynnä kaupalla sekä nettikaupan varaston puolella.
Minulla oli tuossa välissä ajanjakso, kun en hirveästi joulusta innostunut (omassa henkilökohtaisessa elämässäni siis). Nyt muutaman viime vuoden aikana olen jotenkin kääntänyt kelkkani, ja alkanut innostumaan suoranaiseksi joulu-ihmiseksi. Ainakin kodin ehostaminen valoketjuin, kynttilöin ja pienin havusin jo hyvissä ajoin nostaa kivasti tunnelmaa sekä mielialaa.
Herttasellakin huonekuusi ja muutamat pienet havupuut näyttävät hurjan kivalle, ja ne toimivat ihan sellaisenaan vihreänä tai muutamalla koristuksella tai pienellä paristokäyttöisellä valoketjulla somistettuna.
Joulun trendisävyt tuntuvat olevan tänä vuonna joko pelkistettyyn harmaaseen taittuvaa tai sitten aivan perinteisesti joulunpunaista. Mustavalkoista jouluakin löytyy, mutta selkeästi tuo värimaailma on joulun pientuotteissakin pehmentynyt aiemmasta hyvinkin graafisesta ilmeestä.
Jouluun punainen sopii aina vaan yhtä hyvin, ja itse asiassa puhdas valkoinenkin näyttää ihanan raikkaalta juuri havunvihreän kaverina.
Meillä kotona on ollut tapana, että tyttäret ovat saaneet valita koristeen pari kaupoilta vuosittain. Tarkoitus on, että he saavat joulukoristeita sitten mukaansa, kun omaan kotiin muuttavat. Muuten meidän kotimme joulun koristelu on aika pitkälti perinteistä vuosien takaa. Nuo muutamat uudet jutut sitten piristävät muistoja ja perinteitä kunnioittavia tapoja.
Joko on jouluasia hiukan mielessä?
PS. Meillä on herttasella ensi viikon torstaina (9.11.) iltasella medialle tarkoitettu VIP-tilaisuus. Laita viestiä jos bloggaana tai toimittajana olet kiinnostunut tulemaan vierailulle Loviisan herttasen sisustuskaupalle (alkean kello 18). Saat tarkemmat ohjeet sähköpostitse. Paikkoja meillä on rajoitetusti tarjolla.
Kaupalla on jo jouluisetkin tuotteet esillä, sillä nuo saapuivat Tanskasta juuri parahiksi myymälän esilleasettelun alkaessa. Vieläkin tosin tavaraa tulee sesonkiin lisää mm. House Doctorilta, Gauhar Helsingiltä, Littlebit designilta ja Svaneforsilta. Muutama muukin tilaus pitäisi vielä ehtiä tekemään, ja pyrkiä pitämään hyllyt täynnä kaupalla sekä nettikaupan varaston puolella.
Minulla oli tuossa välissä ajanjakso, kun en hirveästi joulusta innostunut (omassa henkilökohtaisessa elämässäni siis). Nyt muutaman viime vuoden aikana olen jotenkin kääntänyt kelkkani, ja alkanut innostumaan suoranaiseksi joulu-ihmiseksi. Ainakin kodin ehostaminen valoketjuin, kynttilöin ja pienin havusin jo hyvissä ajoin nostaa kivasti tunnelmaa sekä mielialaa.
Herttasellakin huonekuusi ja muutamat pienet havupuut näyttävät hurjan kivalle, ja ne toimivat ihan sellaisenaan vihreänä tai muutamalla koristuksella tai pienellä paristokäyttöisellä valoketjulla somistettuna.
Joulun trendisävyt tuntuvat olevan tänä vuonna joko pelkistettyyn harmaaseen taittuvaa tai sitten aivan perinteisesti joulunpunaista. Mustavalkoista jouluakin löytyy, mutta selkeästi tuo värimaailma on joulun pientuotteissakin pehmentynyt aiemmasta hyvinkin graafisesta ilmeestä.
Jouluun punainen sopii aina vaan yhtä hyvin, ja itse asiassa puhdas valkoinenkin näyttää ihanan raikkaalta juuri havunvihreän kaverina.
Meillä kotona on ollut tapana, että tyttäret ovat saaneet valita koristeen pari kaupoilta vuosittain. Tarkoitus on, että he saavat joulukoristeita sitten mukaansa, kun omaan kotiin muuttavat. Muuten meidän kotimme joulun koristelu on aika pitkälti perinteistä vuosien takaa. Nuo muutamat uudet jutut sitten piristävät muistoja ja perinteitä kunnioittavia tapoja.
Joko on jouluasia hiukan mielessä?
PS. Meillä on herttasella ensi viikon torstaina (9.11.) iltasella medialle tarkoitettu VIP-tilaisuus. Laita viestiä jos bloggaana tai toimittajana olet kiinnostunut tulemaan vierailulle Loviisan herttasen sisustuskaupalle (alkean kello 18). Saat tarkemmat ohjeet sähköpostitse. Paikkoja meillä on rajoitetusti tarjolla.
Labels:
herttanen,
joulu,
Loviisa,
menovinkit,
oma elämä,
sisustus,
sisustuskauppa,
tapahtumat,
VIP
Superwood 2017 #mysuperwood
30.10.17
Elämysmatkailua. Taidetta, syksyisen musta metsä, musiikkia, elokuvia, rentoa yhdessäoloa ja kasvisruokaa. Siinäpä pienesti kiteytetysti mitä mahtoi ensimmäinen Superwood -festivaali tarjoilla kansalle. Superwood oli joka tapauksessa kokonaisvaltainen kokemus, josta itse tykkäsin kovasti. Omaan Superwood -viikonloppuuni kuului musiikkia, taiteen ihastelua, design- ja muotiostoksia, leffoja sekä yleistä istuskelua ja ihmettelyä.
Ehdoton ykkös juttu oli kuitenkin Woodtour, joka oli järjestetty festaripaikan eli Hotelli Rantapuiston (Vuosaari, Helsinki) lähimaastoon. Perjantaisen "suunnistuksen" ensimmäinen rasti oli organisoitu hotellin sisääntulolipan katolle. Sieltä soitteli kokoonpano New Silver Girl, ja heidän kitarasoundinsa lipuivat osuvasti hetkeen ja syksyiseen pimeään metsään. Joukko Woodtour "suunnistajia" lähti ensimmäiseltä taiderastilta kohti seuraavia kokemuksia. Lokakuisessa yössä tarpoi taskulampuin varustettu porukka, joka sai nauttia erilaisista ja eri tyylisistä esityksistä, joissa pääpaino oli musiikilla. Jokaisen tapahtumarastin lavastus, valaistus ja kokonaisvaltainen kokemus oli kuitenkin mietitty tarkasti teeman ja tunnelman mukaan. Lauantaina homma otettiin uusiksi, ja kattauksessa oli uusi setti artisteja.
Hieno kokemus! Woodtourin lisäksi ehdin itse myös leffaan. Festivaali oli saanut näytettäväkseen myös ihan uutukaisia elokuvia kuten Miamin, Yösyötön ja Ikitien. Paikalla oli myös elokuvien tekijäporukkaa. Koska festaritarjonta oli melkoisen laaja, joutui tekemään valintoja, ja kaikkea kiinnostavaa ei kerta kaikkiaan pystynyt mahduttamaan omaan aikatauluun. Kovimmat luut juhlivat varmasti läpi yön, mutta itse kömmin tyytyväisenä Rantapuiston pehmeisiin lakanoihin aamuyöstä, ja heräsin virkenänä uuteen aamuun.
Lokakuinen sää suosi festivaalia. Vaikka varsinkin Woodtourin esiintyjille nollakeli taatusti aiheutti vähintään jäisiä sormia, oli näin katsojana mahtavaa tarpoa syksyisissä merimaisemissa. Aamusella meri oli lähes tyyni, ja ennen aamupalaa ulkoilutin hieman myös kameraani. Muutenhan tuossa yöaikaa ei tullut hirveästi kuvia otettua.
Superwood keskittyi muonituksen osalta kasvisruokaan. Aamupalalla tuli nautittua hyvästä ruoasta, aamuisen dj:n soljuvasta musiikista sekä Rantapuiston kauniista maisemista ja miljööstä.
Superwood -festivaali on tullut onneksi jäädäkseen, eli seuraavaa ensi vuoden tapahtumaa on Ivana Helsinki tiimeineen lähtenyt jo suunnittelemaan. Jos sinua kiinnostaa kokonaisvaltainen "boutique" festivaali taidenäyttelyineen, pop-up shopit, musiikki, elokuvat tai akateemisen puheenvuorot, niin pistäpä festivaali seurantaasi.
Kuvissa näkyy hotelli Rantapuiston maisemia, huikean taitavan taiteilija Maria Laineen teos ja Jonna Tervomaan sekä Mannan Woodtour -rasteilta pienet kuvakulmat. Jokaisen Superwood kävijän kokemus on oma ja yksilöllinen, vaikka tunnelma olikin sangen yhteisöllinen.
Ehdoton ykkös juttu oli kuitenkin Woodtour, joka oli järjestetty festaripaikan eli Hotelli Rantapuiston (Vuosaari, Helsinki) lähimaastoon. Perjantaisen "suunnistuksen" ensimmäinen rasti oli organisoitu hotellin sisääntulolipan katolle. Sieltä soitteli kokoonpano New Silver Girl, ja heidän kitarasoundinsa lipuivat osuvasti hetkeen ja syksyiseen pimeään metsään. Joukko Woodtour "suunnistajia" lähti ensimmäiseltä taiderastilta kohti seuraavia kokemuksia. Lokakuisessa yössä tarpoi taskulampuin varustettu porukka, joka sai nauttia erilaisista ja eri tyylisistä esityksistä, joissa pääpaino oli musiikilla. Jokaisen tapahtumarastin lavastus, valaistus ja kokonaisvaltainen kokemus oli kuitenkin mietitty tarkasti teeman ja tunnelman mukaan. Lauantaina homma otettiin uusiksi, ja kattauksessa oli uusi setti artisteja.
Hieno kokemus! Woodtourin lisäksi ehdin itse myös leffaan. Festivaali oli saanut näytettäväkseen myös ihan uutukaisia elokuvia kuten Miamin, Yösyötön ja Ikitien. Paikalla oli myös elokuvien tekijäporukkaa. Koska festaritarjonta oli melkoisen laaja, joutui tekemään valintoja, ja kaikkea kiinnostavaa ei kerta kaikkiaan pystynyt mahduttamaan omaan aikatauluun. Kovimmat luut juhlivat varmasti läpi yön, mutta itse kömmin tyytyväisenä Rantapuiston pehmeisiin lakanoihin aamuyöstä, ja heräsin virkenänä uuteen aamuun.
Lokakuinen sää suosi festivaalia. Vaikka varsinkin Woodtourin esiintyjille nollakeli taatusti aiheutti vähintään jäisiä sormia, oli näin katsojana mahtavaa tarpoa syksyisissä merimaisemissa. Aamusella meri oli lähes tyyni, ja ennen aamupalaa ulkoilutin hieman myös kameraani. Muutenhan tuossa yöaikaa ei tullut hirveästi kuvia otettua.
Superwood keskittyi muonituksen osalta kasvisruokaan. Aamupalalla tuli nautittua hyvästä ruoasta, aamuisen dj:n soljuvasta musiikista sekä Rantapuiston kauniista maisemista ja miljööstä.
Superwood -festivaali on tullut onneksi jäädäkseen, eli seuraavaa ensi vuoden tapahtumaa on Ivana Helsinki tiimeineen lähtenyt jo suunnittelemaan. Jos sinua kiinnostaa kokonaisvaltainen "boutique" festivaali taidenäyttelyineen, pop-up shopit, musiikki, elokuvat tai akateemisen puheenvuorot, niin pistäpä festivaali seurantaasi.
Kuvissa näkyy hotelli Rantapuiston maisemia, huikean taitavan taiteilija Maria Laineen teos ja Jonna Tervomaan sekä Mannan Woodtour -rasteilta pienet kuvakulmat. Jokaisen Superwood kävijän kokemus on oma ja yksilöllinen, vaikka tunnelma olikin sangen yhteisöllinen.
Subscribe to:
Posts (Atom)