Lähdimme ystäväporukalla lomamatkalle Pariisiin. Suunnitelmissa oli vierailla myös Versaillesin puutarhassa, ja tämän myös toteutimme. Muutama päivä kului ihan Pariisin katuja kävellen ja muutamia nähtävyyksiä kierrellen. Pääpaino oli kuitenkin tunnelmien, makujen, näkymien ja mukavan yhdessäolon puolella, joten emme laatineet ennakkoon suuria suunnitelmia tai aikataulutuksia retkeä varten.
Pariisista jatkoimme edelleen Normandiaan, ja siitä teen vielä erikseen toisen postauksen. Pariisin loma alkoi rantautumisella seitsemännessä kaupunginosassa sijaitsevaan hotelliimme nimeltään Hotel de la Tour Eiffel. Kyseinen hotelli on luokiteltu kahdella tähdellä. Huoneet ovat pienehköt, eikä aamupalaa ole tarjolla hotellin tiloissa. Ehdottomia plussapuolia olivat sen sijaan hotellin mukava ja auttavainen henkilökunta, sekä sijainti rauhallisella yksisuuntaisella kadulla, mutta kuitenkin muutaman askeleen päässä lähimmistä ravintoloista, ja ennen kaikkea alle kilometrin päässä Eiffel-tornista. Eiffelin tiennoilla kävelimmekin useampaan otteeseen, ja näimme Pariisin ykkös nähtävyyden niin aamuauringossa kuin yövalaistuksessaan, sekä kello 23:00 (-23:05) valonäytöksen välkehdinnän.
Päätimme ostaa myös liput Eiffeliin, ja jonotimme paahtavan auringon alla muiden turistien muassa tunteroisen päästäksemme torniin. Valitettavasti Eiffelin ylin taso oli suljettuna vierailupäivänämme, mutta omalle korkeanpaikankammolle nuo alemmat tasotkin tuntuivat riittäviltä. Tornissa vierähti aikaa useampi tunti Pariisin nähtävyyksiä ihaillen yläilmoista. Eiffelin ensimmäisellä tasolla on tarjolla myös ravintoloita, ja kohotimmekin lasilliset kuohuvaa loman ja Pariisin kunniaksi yläilmoissa.
Ruokailut hoidimme Pariisissa ilman ennakkosuunnitelmia ja valitsimme sopivan kulmaravintolan vauhdista, kun jalat tai nälkä alkoivat ilmoittelemaan paussin tarpeesta. Ruoka-annokset olivat mielestäni sangen kohtuuhintaisia, mutta juomissa ihan virvoitusjuomista alkaen oli sitten katteet kohdillaan ainakin kahvilayrittäjän näkökulmasta. Esimerkiksi tilaamani mojito maksoi 16,90 ja pasta-annos puolestaan 13,50. Ravintoloiden välillä oli myös melko isoja eroja kahvien, drinkkien ja limppareiden hinnoissa.
Kotikatumme tuntumassa oli mukavia leipomoita ja hedelmäkauppoja (oli siellä lihakauppiaskin). Versaillesin retkelle varauduimme piknik-eväin lähikaupoistamme. Versaillesin vierailulle sattui kaikkein kuumin päivä, ja olikin tosi mukavaa pysähtyä paussille Versaillesin puiston käytävien varjoisille kujille. Versaillesissa ja aiemmin myö Eiffelissä oli runsaasti ranskalaisia koululaisia luokkaretkeilemässä, ja tämä osaltaan vaikutti kohteiden jonkinmoiseen ruuhkaisuuteen. Toki meitä turistejakin hengaili sangen kiitettävät määrät joukoissa.
Pariisin liikenne on oma lukunsa. Muualla Ranskassa liikenne vaikutti sujuvan ihan suomalaiselle mentaliteetille sopivalla tahdilla, mutta Pariisissa autoilijat, skootterit, pyöräilijät ja joukkoliikenne survoutuvat ennakkoluulottomasti samaan sumppuun vauhdilla. Jännittävin matkustustapa meillä oli tuktuk-skootterin kyyti Eiffeliltä Notre Damelle. Kyseisen kyydin jälkeen huomasimme, että Pariisissa on myös turisteja vedättäviä kyydin tarjoajia. Onneksi taksimatkan hinta lentokentältä Pariisiin on sovittu yhteisymmärryksessä 53/58 euroon riippuen kummalle puolelle Seineä on matkustamassa. Meillä neljään naiseen tuo vajaa kuusikymppinen oli sangen kohtuullinen kustannus helposta matkanteosta. Vaikka pidimme metroa ja paikallisjunaa myös hyvinä vaihtoehtoina, emme niitä loppujen lopuksi testanneet.
Palattuamme Normandiasta takaisin Pariisiin lentokentillä oli aloitettu useamman ammattiryhmän lakkoilut. Tämä tuli meille yllätyksenä siinä vaiheessa, kun aloimme suunnitella taksiin nousua päästäksemme lentokentälle. Ensimmäinen tarjolle tullut taksikuski oli ilmeisesti ajatellut tehdä lakolla hieman extra tiliä, ja tarjosi meille kyytiä 130 euron hintaan (58 euron asemasta). Epäilimme hieman herran puheita ja löysimmekin hetken päästä ihan normi taksalla operoivan kuljettajan. Varoituksen sanana muuten sellainen, että Pariisin taksit eivät ota mielellään neljää kyytiläistä mukaan. Meidän neljän hengen porukka torjuttiin usein, ja taksit jättivät meidät tylysti odottamaan seuraavaa ehdokasta. Loppujen lopuksi onneksi löysimme aina taksin, joka oli valmis tyhjentämään oman konttori-keittiönsä, eli apukuskin paikan, matkustajaa varten.
Pariisissa riittää nähtävää useammallakin reissulle, eli ehkä vielä joskus matkani suuntautuu tuonne uudestaan. Moni kohde ja nähtävyys oli muuten tällä hetkellä remontissa tulevia 2024 olympialaisia silmällä pitäen oletan. Eiffel-tornikin oli huollossa. Vuorikiipeilyvarusteiset henkilöt putsasivat Eiffelin pintaa tulevaa maalausurakkaa varten. Eiffelin väri on muuten vaihtunut monta kertaa. Kuvissa se näyttäytyy sen verran tummana, että itse ainakin oletin sen olevan vakio väri. Sävy kuitenkin muuttuu joka seitsemäs vuosi, kun tornin maalausurakka alkaa.
No comments