Lähtökohtaisesti kelpaan itselleni juuri sellaisena kuin olen. Jossain kohtaan tulevat kenties terveys- sekä hyvinvointiasiat vastaan, mutta omalla kohdallani skaala esimerkiksi painon suhteen on laaja, eli hyvinkin salliva. Tärkeintä minulle on, että jaksan olla, elää, kantaa itseäni, tehdä asioita, olla aktiivinen, virkeä ja ylläpitää terveyttä (niiltä osin kun tuo nyt ylipäänsä riippuu omista valinnoista).
Olen seuraillut semi-laiskasti kehopositiivisia some-kanavia (kannatan!). Toisaalta media on myös pullollaan "onnistumistarinoita", joissa vastakkainasettelu on lähes poikkeuksetta "olin aiemmin tyytymätön itseeni, eli läski", ja "nyt ole hoikka ja onnellinen". Jokainen saa tietysti määrittää omalta kohdaltaan, mikä tekee onnelliseksi. Jos onnellisuus asuu keventyneessä olomuodossa, niin mikä ettei. Mutta miksi se onni lymyilee vain siellä jossain tulevassa tavoitteessa (joka kenties toteutuu tai sitten ei)? Itse en tätä ihan ymmärrä, ja epäilenkin, että asennussarjastani puuttuu alunperin joku sirunen, joka löisi päin näköä epäkohdat, joiden kanssa vaan ei pitäisi voida elää.
Mutta hei, keski-ikä! Se nyt viimeistään laittaa elämän realiteetit tarjottimelle. Ota tai jätä! Ja koska tämä yksi ja ainut keho eli kuljetin pitäisi raahaantua mahdollisemman pitkään menossa mukana, on hyvä muistaa huoltovälit. Säännölliseen seurantaan ja omatarkkailuun kehotetaan esimerkiksi rintojen tutkimisen suhteen. Rintasyövän varhainen toteaminen auttaa hoidoissa, ja ennuste on tällöin yleensä hyvä.
Omatarkkailun tärkeydestä muistuttelivat ihan hiljattain Instassa Oi, mutsi mutsi sekä Simppeliä sormiruokaa. Otin tästä haasteen vastaan, ja muistuttelen vähintääkin itseäni säännöllisen rintojen tutkimisen tärkeydestä. Tutkailetpa rintoja yksin tai kumppanin kanssa kimpassa, niin muista tehdä se. Pääasia on, että rinnat ovat tutut ja tiedossa, jotta mahdolliset muutokset voi havaita ajoissa.
Erinomaiset ohjeet ja opastavaa materiaalia löytyy Tunne Rintasi ry:n sivustolta.
PS. I dare you...
