Viikonloppuna kuljeksin rannalla paljan varpain. Ostan jäätelön kioskista ja makaan riippukeinussa. Kerään kenties karviaisia pihamaalla ja muistelen sen yhden tutun karviaspiirakan ohjetta.
Voi olla, että lähden pyöräilemään aamuvarhain kamera mukanani. Yhtä hyvin voi käydä niin, että tilaan pizzan kotiinkuljetuksella ja vaivun sohvan syövereihin. Katselen elokuvan ja huokailen ehkä hieman tekemättömiä kotitöitä.
Sunnuntai iltaan mennessä nuutunutta luovuutta on jälleen ruokittu, pöyhitty ja silitelty. Silti se saattaa näyttää keskisormea ja valittaa niskajumeja. Onneksi luovuuden puuskat välillä myös yllättävät. Kesken työkokouksen voi mieleen nousta hersyvä idea, joka saa hymyilemään koneen näytölle, ja toivomaan, että videoyhteys oli sammutettuna.
Onneksi arjessakin on läsnä pienet kauniit asiat ja yksityiskohdat. Ja mielikuvitus, joka vie matkalle maailman ääriin tai lennähtää sen yhden luo, jonka luona paistettiin lettuja aina kesäisin. Tai sen toisen, joka tuoksui ilta-auringolle ja katsoi lempeästi.
Jään tähän nyt hetkeksi kanssasi.
