Meillä koira on tosiaankin seurakoira, eli Ricalle ei ole lastattu suuria odotuksia erityisten taitojen oppimisen suhteen. Riittää paremmin kuin hyvin, että hän osaa kulkea hihnassa, on sisäsiisti, pystyy auton kyytiin tarvittaessa ja tulee luokse pyydettäessä.
Aikaa perus juttujen opetteluun Rica on tarvinnut reilusti, sillä hän ei halua olla laumassa "silmätikku", ja alussa esimerkiksi istumisen opettelu näytti stressaavan koiraa. "Eikö joku muu voisi hoitaa tämän istumisen?" Tätä nykyään Rica omaksuu helpommin asioita (jopa ihan omatoimisesti), koska ei enää koe ihmisten pyyntöjä tai ohjeistuksia stressaavina.
Leikkiminen on Rican yksi lemppari jutuista, ja joka päivä pitää jossain vaiheessa vähän heitellä pehmoja (hän itse siis heittelee niitä), ja mieluusti päästä myös tekemään kunnon spurtteja takapihalle. Mikäpä muu saisi naaman niin hymyyn kuin pari kierrosta kunnon startteja takapihalla pörräten? Tai no oikeastaan se kaikkein ihanin asia Rican mielestä tuntuu olevan oma perhe mahdollisemman pienessä tilassa, ja Rica tietysti kaiken tämän keskellä. Silloin irtoaa iso hymy.
Ja sunnuntai on erityinen päivä: silloin on sunnuntai -fiilis (erityisen paljon haleja, rapsutuksia ja lötköilyä yhdessä).
Terkkuja Ricalta!
No comments