Trean sisustusblogi

Jos sieltäkään. Tai ainakin vähän epäilyttää.

Muutamia ajatuksia on herännyt (määrä korvaa laadun), mutta ne ovat enimmäkseen sitä samaa vanhaa jaarittelua, mitä ihmiskunta on jo ammoisista ajoista tuumaillut (ollakko vaiko eikö olla, ja sitä rataa).

Oliks tää nyt tässä? Pitäiskö vaiko eikö pitäis? Entäs jos, tai sitten ei.

Mikään elämää suurempi eksistentiaalinen ahdistus ei ole kuitenkaan päässyt iskemään. Onneksi. Arki nyt vähintään junttaa realiteetit kohdilleen, ja tämän oudon avaruusmatkan ainutlaatuisuus (tai sen pohtiminen) katoaa jonnekin nakkikeittojen, pyykkivuorten, flunssakuumeiden ja työpöydän kasojen välimaastoihin.

Mutta juuri kun luulen, että kaikki on raiteillaan. Niin siinä on hän.

Ajatuskuplassani on iso huutomerkki. Ja tiuhatahtiset päivitykset. Jossain käsityskyvyn rajamailla ymmärrän tarkalleen mitä tapahtui. En vain tiedä miksi. Eikä sekään toisaalta ole kovin oleellista. Eikä se mitä oli, tai voisi olla. Oleellista on, mitä on. Siis nyt. Eikun nyt.

Nyt juuri on hymy.

PS. Trean päivittyy hieman blogia useammin insta-tilin puolella!