Matkustimme Pariisista junalla Normandiaan kohteenamme Mont Saint Michelin luostarisaari. Viimeinen junapysäkki ennen Mont Saint Micheliä on Pontorson, josta ainakin sesonkiaikaan kesällä pääsee rannikolle asti bussikuljetuksella (välimatka noin 10 kilometriä hintaan 3,10).
Mont Saint Michelin saarella on yli 1300 vuotinen historia, johon on mahtunut erilaisia jaksoja niin uskonnollisena sijaintina, vankilasaarena kuin sodankäynninkin tukikohtana. Alunperin saaren nimi on ollut Mont Tombe, mutta nimi muutettiin myöhemmin Le Mont-Saint-Micheliksi. Tämä tapahtui piispa Avranchesin unen myötä: piispa oli nähnyt unessaan arkkienkeli Mikaelin pyytävän häntä rakennuttamaan pyhäkön hänen nimissään. Näin tapahtuikin sittemmin.
Ranskan vallankumouksen aikoihin munkit joutuivat poistumaan luostarisaarelta, ja saari muuttui vankilakäyttöön.Vankilatoiminta jatkui aina vuoteen 1863 asti, jolloin se vihdoin lakkautettiin. Lakkautuksen puolesta vetosivat eri taiteilijat ja kirjailijat. Samalla myös restaurointitöitä aloiteltiin, ja turismi lähti saarella kasvuun. Mont Saint Michelille on päässyt jopa hyöryjunalla vuosien 1910 - 1938 välillä Pontorsonista. Luostarisaari säästyi myös toisen maailmansodan pommituksilta, ja rakennuskanta on säilynyt vähintääkin keskiaikaisena nykypäiville asti.
Vuodesta 1966 eteenpäin munkit ja nunnat ovat jälleen asuneet saarella ja luostaritoiminta palautui. Mekin pääsimme luostarivierailumme aikana näkemään munkkeja ja nunnia arkisissa askareissaan sekä hartaushetkessään. Meille turisteille saaren ja luostarin kovat porrasnousut nostivat hieman hikeä pintaan, mutta paikallisille portaiden kipaisu näytti oikein luontevalta ja helpolta.
Hotellimme sijaitsi heti luostarisaaren nykyisen yhdyssillan mantereen puolella. Huoneiden ikkunoistamme avautui ihastuttava saarimaisema, jota oli kiva seurata vuorokauden eri valaistuksissa. Toki vierailimme saarellakin useita kertoja, ja ihmettelemässä myös vuorovesien vaihtelua. Hotellimme paras puoli oli siis näkymä luostarisaareen ja toisena bonuksena paksut kylpytakit sekä hotellihuoneiden reilu koko. Muuten hotelli oli kuin jäänne konferenssihotellien kulta-ajoilta. Jos sulki silmänsä nurkkien vesivahingoilta ja keskittyi vain suihkun hyvällä paineella tulevaan lämpimään veteen, olosuhteet olivat ihan mukavat. Isoin miinus meiltä tulee hotellin hyvinkin epätasaiselle henkilökunnan osaamistasolle. Vastaanottoon sattui meidän vierailumme aikaan kaksi henkilöä, jotka todella aiheuttivat verenpaineen nousua, kun yritimme kommunikoida lähtöpäivän aikataulusta ja jopa hotellihuoneiden maksusta. Ongelmatilanteeseen saimme sen sijaan aivan ihanaa apua ja palvelua muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Mercure hotellin vastaanottovirkailijalta. Vahva suositus siis kyseisen hotellin asiakaskokemuksesta (vaikka olimmekin toisen hotellin asiakkaita). Sivuhuomatuksena mainittakoon vielä, että hotellimajoitusta löytyy hieman myös itse luostarisaarelta, jos majoittuminen autenttisessa ympäristössä kiinnostaa. Luostarisaarelle majoittuville suosittelen kevyitä matkalaukkuja mukaan (portaat!).
Kaiken kaikkiaan Mont Saint Michel sulatti sydämeni upeana miljöönä. Vuorovesi-ilmiötä tuli myös ihmeltyä, kun näin Suomessa asuvana vedenpinnan korkeuden suuri vaihtelu on jäänyt kokematta. Laskuveden aikaan oli kiva kävellä pitkin merenpohjaa ja kiertää saarta. Vuorovesivaihtelu on saaren ympäristössä normaalisti noin yhdeksän metriä. Meri pakanee laskuveden aikana kilometrien päähän kauas kohti ulappaa, ja kiirii taas vauhdilla takaisin muutaman tunnin kuluttua. Saaren ympäristö on myös kuvankaunista maalaismaisemaa, ja Normandia tarjosikin meille aivan parastaan myös säiden muodossa. Ennakkoon vähän pelkäsimme, että hurjat helteet vievät meistä mehut, mutta matkamme ajaksi sattuikin hieman viileämpi kesäkelijakso, joka sopi erinomaisesti pitkiin kävelyretkiin.
Palasimme Normandiasta Pariisin suuntaan junalla. Pontorson - Rennes väli meni rauhallisesti tuksuttelevan paikallisjunan kyydillä. Rennesistä Pariisiin matka meni sen sijaan vauhdikkaasti yli 300 kilometrin tuntinopeudella. Pariisissa meitä odottikin tieto lentokenttähenkilökunnan lakkoilusta, mutta pääsimme kaikesta huolimatta palaamaan omalla lennolla kotiin.
PS. Pitäkää kiinni välipaloistanne, jos nautitte niitä Mont Saint Michelillä. Lokit ovat tottuneita turisteihin, ja valmiita tulemaan osingoille sangen tuttavallisesti. Yksi räpyläjalka himoitsi jäätelöäni, ja teki yllätyshyökkäyksen tötterön kimppuun. 1-0 lokille.
Mont Saint Michelin luostarisaari on upean näköinen paikka ja olen haaveillut sinne pääsystä joskus. Vuoroveden vaihtelu on minusta aina yhtä ihmeellinen juttu kun sitä ei näe täällä omilla rannoilla. Muistan joskus vuosia sitten Portugalin rannikolta, että osa auringonpalvojista menetti pyyhkeensä ja muut tavaransa kun he olivat menneet liian lähelle rantaviivaa ja vesi lähti nousemaan kun olivat poissa aurinkopaikoiltaan. Ihana perhos- ja lokkikuva! Hyvää reissun jatkoa :)
ReplyDeleteMinulle Normandia ja Mont Saint Michel oli mieluisampi kuin Pariisi, vaikka sekin oli toki näkemisen ja kokemisen arvoinen.
DeleteVuorovesi on jännittävä ilmiö näin kun sen vaikutuksiin ei ole päässyt "tottumaan". Vauhdilla se vesi palaa takaisin, kun sen aika on, ja voi hyvinkin tulla yllätyksenä veden nopeus ja voima.