Trean sisustusblogi

Sattumuksia. Elämä on sattumusten sarja. Tai kohtaamiset. Ne ovat puolestaan se ainesosa, joka tekee elämästä mielenkiintoisen.

Sattumalta istuimme oman kaveriporukkani kanssa samaan pöytään (loviisalaisessa kuppilassa) erään nuoren naisen kanssa. Keskustelu kääntyi melkein heti kättelyssä hevosiin ja ratsastamiseen. Aikani keskustelua sivusta seuranneena tuumasin, että minusta olisi kiva päästä joskus kokeilemaan myös hevoskuvausta. Tästä se ajatus sitten lähti samantien liikkeelle, ja hevoskuvaussession päätimme järjestää heti ehtiessä.

Alkukesän nopeasti ohi menneeseen omenapuiden kukintaan emme valitettavasti enää ehtineet mukaan (ompun kukat olisivat olleet aika kiva tausta hevoselle ja ratsastajalle), mutta vehreä maalaismaisema toimii taustana noin nyt muutenkin.

Minulla ei ole heppatyttötaustaa, joten ennakkoon ajateltuna oletin hevosen olevan eläimenä herkän, ja ehkäpä myös hieman säikyn ainakin uusien asioiden suhteen. Itse maatilalla pääsimme kuitenkin nopeasti valokuvauksessa asiaan, kun eläinten käsittely oli omistajan puolesta niin kokenutta ja varmaa. Hevonen ja muut ympärillä pyörineet eläimet vaikuttavat pikemminkin uteliailta ylimääräistä ohjelmanumeroa kohtaan, kuin aroilta.

Päivän päätähtenä toimi aikamiespoika Lenni, mutta kuviin pääsivät myös Lennin jengistä pari muutakin tyyppiä unohtamatta eläinjengin "mammaa".

Ideoita hevoskuvauksen suhteen jäi vielä mahdollisiin seuraaviinkin kuvaussessioihin. Lisäksi myös vuodenajat ja vaihtuvat säät tarjoilisivat eläinkuvaukselle erilaisia taustoja. Oman vähäisen kokemukseni perusteella sanoisin, että eläinkuvauksessa ollaan aina loppupeleissä liikkeellä eläimen ehdoilla, eli mahtavia otoksia joko syntyy tai sitten ei. Jos liikkeellä ollaan rennolla aikataululla, niin hyviä kuvia syntyy helpommin.