Trean sisustusblogi

Minulla on ollut toiveissa vierailu Bengtskärin majakalla jo vuosia. Olen haaveillut myös yöpymisestä Bengtskärillä, mutta tällä kertaa vain päiväretki oli mahdollinen. Reittialuksemme startatessa Hangon satamasta kohti Bengtskäriä pilvinen taivas enteili sateen mahdollisuutta, mutta retkemme käynnistyi raikkaasta meri-ilmastosta nauttien aluksen kannella.

Hieman vilpoinen kesäsää oli mitä mainioin saarella vierailulle. Kiertelimme ensin hyvän aikaa saaren sileiksi hioutuneita rantakallioita ja kuuntelimme meren pauhua. Mielessä oli helppo kuvitella aiempien majakanvartioiden perheiden eloa saarella. Rantakallioiden poukamat tarjoavat mahtavia piilopaikkoja ja pieniä lampia vesileikkeihin. Alati muuttuva meri on myös kaunis katsella ainakin näin turistin näkökulmasta. Myrskysäällä saaressa on varmasti aivan eri tunnelma, mutta saaren suojista pauhaavaa merta voisi olla mukava seurailla. Toisaalta voisi olla aika maagista sattua paikalle tyynen kelin aikaa tai vaikka syksyllä pikku pakkasilla tähtitaivaan alla.

Saaren kiertelyn jälkeen istahdimme hetkeksi majakan kahvilaan, ja keräsimme voimia majakan torniin kiipeämiseksi. Rappu kerrallaan kapuaminen sitten alkoikin. Kerros kerrokselta rantakallioilla kävelevät ihmiset ja rakennukset alapuolella kävivät yhä pienemmiksi. 52 metrin korkeudelta merimaisimia oli kiva kurkistella hetkinen, ja aloittaa sitten paluu alempiin kerroksiin.

Yksi majakan tiloista oli sisustuttu majakanvartian asunnon tyyliin. Samassa tilassa oli myös saaren oma kappeli. Vanhanajan tunnelmat ovat hienosti säilyneet näytille nykyisille sukupolville majakan dramaattisesta historiasta huolimatta. Bengtskär jäi myös vuosiksi tyhjilleen majakan automatisoinnin jälkeen, mutta onneksi kauniin majakan rappeutumiseen vihdoin tartuttiin vuonna 1992, kun Turun Yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen organisoimana kunnostustoimet käynnistyivät.

Tänä päivänä Bengtskär on suosittu vierailukohde. Saaren erikoisuus on myös alkukesän Haahkojen pesintä. Majakalle oli tämän kesän (2020) saldoksi tallennettu yli 400 Haahkan pesää. Rantaheinikossa olikin erittäin tiheästi pesien merkkejä vielä jäljellä, vaikka pesintä näyttikin jo oleman tältä erää ohi.

Reittialuksen suunnatessa takaisin kohti Hankoa sadekuuro vihdoin saavutti meidät. Bengtskärin pikku hiljaa pienentyessä horisonttiin mielessä säilyi haave palata vielä joskus ihan yöpymisenkin merkeissä saarelle.

PS. Rantakalliolla köllötteli hylje ja näytti ottavan pienet päiviunet auringon lämmittäessä pilvien raosta. En ole aiemmin hyljettä nähnytkään, joten tuo oli myös hauska kokea saarella. Hylkeestä en muistanut kuvaa tehdä tätä postausta varten.